!!! MI ULTIMA SEMANA | VIIMENEN VIIKKO !!!

Heippa!
Heinäkuu, ja samalla viimeinen kokonainen viikko on lähtenyt nyt sitten käyntiin. Jos mulla kaks viikkoa sitten oli outo fiilis, niin nyt se on 100 kertaa oudompi. Ei tätä voi enää edes yrittää kuvailla. Lähin kuvailu olis ehkä tätä luokkaa "#¤////%¤%#%()(/&%¤#""#""!!!#&/)/%#"!!!!!!!!!!!!!!!! Noh, oletan että ainakin vaihtarikaverit tajuu tän fiiliksen! 8 päivän päästä mä lähden takasin Suomeen! Mitä ihmettä?
Päätin myös sellasen yhen jutun, että kotiinpaluun jälkeen alan kirjottelemaan tänne juttuja espanjaks, vaikkakin ehkä vähän huonolla espanjankielellä, mutta niin monet meksikolaiset kaverit on pyytäny että pitää tehä niiden toiveista totta :) Jatkan ehkä myös kirjottelua suomeks, kattoo minkälainen motivaatio löytyy...

Viikonloppu meni ihan railakkaissa merkeissä! Perjantaina oli meijän läksiäiskekkerit, mistä kotiuduttiin Isalle nukkumaan jo aamun sarastaessa, ja lauantaina juhlittiin sitten Mathilden läksiäisiä ihan samoin voimin aamun koittoon asti... No, ainakin otettiin ilo irti viimesestä kunnollisesta viikonlopusta! Tällä viikolla olis sata juttua tehtävänä, mutta tärkeimpinä on nyt käydä ostamassa tuliaiset, kaikki RUOKA mitä haluun viedä mukanani, käydä moikkaamassa muita perheitä ja juhlia synttäreitä! Ens perjantaina juhlitaan synttäreitä, ja lauantaina on sitten Brunan viimenen ilta Meksikossa, joten mennään niille sen seuraks... Tulee varmaan aika itkuntäytteinen yö /:
Tällä viikolla lähtee muutenki ihan liikaa porukkaa! Ainakin Peter, Adriano, Bruna, Bernardo, Mathilde ja Pomline lähtee tällä viikolla! Ja tietääkseni myös Christopher... Sen jälkeen me jäädäänkin tänne Morganen kanssa kahestaan, koska Anja, Renate ja Max on jo lähtenny takasin...

Tänään alotin reippaana jo laukkujen pakkaamisen... Tai no, reippaana ja reippaana, mitä nyt tuliaisia ja muutaman paidan viikkasin :----D Pakko kuitenki laittaa kaikki kuntoon ennen viikonloppua, meinaan sitten ei vaan oo enää aikaa!! Tiedän että jankkaan tätä samaa koko ajan, mutta ihan hullua että tuun jo kotiin !!! WOW!!!!!
Noh, nyt on taas kerran nukkumaanmenoaika ja jätän seuraavan blogittelun varmaan viimesen päivän fiiliksiin tai ehkä Suomeen saakka :) Kiitos niille, jotka on jaksanu lukea mun selostuksia koko vuoden ajan (vaikka välillä oonki kirjottanu suoraansanoen aasinpaskasta ja välillä taas jättäny kirjottamatta monta viikkoa) Ja ihan lopuks on kyllä pakko todeta, että
VIVA MÉXICO CABRONES !!!!!!!!!!! 
GRACIAS A TODOS QUIENES HICIERON ESTE AÑO TAN INCREIBLE! NUNCA ME OLVIDARE D UDS LOS AMO Y SIEMPRE TENDRAN SU CASA EN FINLANDIA! 

FREAKING OUT!!

VAIHTARIVUODENLOPPUMISAHDISTUSKOHTAUS!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei henkikää kulje kunnolla sillonku näitä kohtauksia sattuu tulemaan!!! Fiilis on ihan kamala! Tänään oli mun toisten vaihtarihyvästien aika ja en vaan voi uskoo et tää tapahtuu oikeesti :( Nää ihmiset joille joudun sanomaan moikka, on oikeesti tällä hetkellä yhtiä mun elämäni tärkeimmistä ihmisistä! En tietenkään oo unohtanu suomea ja mun ystäviä ja perhettä siellä, musta on ihan törkeen ihanaa päästä takasin kotiin kaikkien luo ja olla siellä teijän kanssa, mutta tällä hetkellä mun elämäni tärkeimpien ihmisten joukkoon kuuluu myös brasilialaisia, saksalaisia, ranskalaisia, usalaisia ja paljon paljon meksikolaisia!!! Miten ihmeessä joku luulee että tästä tän elämän taaksejättämisestä voi selvitä ilman, että hirttää ittensä palmun oksasta?

No, pitää vaan ajatella niinkun kaikki täällä sanoo, että ei nää oo hyvästit vaan nähään myöhemmin. On ihana päästä kotiin, omaan sänkyyn, syömään suomalaista ruokaa, olemaan kaikkien ystävien ja oman perheen kanssa, kävellä omassa kaupungissa. Siinä on vaan se ongelma, että samalla mä joudun jättämään 3 kotia, 3 omaa sänkyä, meksikolaisen ruoan, ystävät ja 3 perhettä. :/

Tänään siis lähti Renate, mun saksalainen kaveri... Pakko sanoo että sitä tulee kyllä ikävä! Vaikkei me hengailtu hirveesti alkuvuodesta, mutta tossa maaliskuun jälkeen alettiin viettää enemmän aikaa yhessä, ja vietettiin kyllä sellasia hetkiä että huhhuh! Eilen meillä oli ihan sika hauska viimenen ilta; soiteltiin pilapuheluita ekaa kertaa meksikossa, syötiin ku possut ja juoruiltiin koko yö :)

No, mutta kai se on vaa alettava hyväksymään, että tää vuos alkaa pikkuhiljaa olemaan pulkassa... Perjantaina on meijän läksiäiset vihdoin! (mun brunan ja morganen) ja sitten alkaakin jo viimenen kokonainen viikko! Liikaa olis viel mitä pitäs tehä, laiskuus vie voiton... Nähdään kahden viikon päästä, Suomi!

las ultimas semanas !!!!

Heippa Suomi!

Viimesiä viikkoja viedään täällä toisella puolella maapalloa… Olo on tosi sekava!

Eilen palasin sieltä rantalomalta, jonne lähin siis mun parhaan meksikoloaisen kaverein Fabiolan, ja sen perheen kanssa :)  Oli ihan huippuloma! Sen perhe kohteli mua, niinku olisin oikeesti ollu osa sitä perhettä, ja kaikki meni vaan tosi tosi hyvin! Perjantai vietettiin kokonaan rannalla ja uima-altaalla auringosta nauttiessa, ja illalla lähettiin tutustumaan Puerto Vallartan yöelämään. Oli ihan jees, ei kyllä mitään verrattuna esim Cancunin yöelämään, mutta kyl mä tykkäsin ihan niistä mestoista siel. Ei kuulemma nyt ollu kaikista paras lomailukausi, joten sen takia ei ollu ihan hirveesti  väkee siellä… Mutta joo, eipä ainakaan ollu ruuhkaa rannalla, sai kerranki olla rauhassa!

Lauantaina oli sitten aika suunnata mun ensimmäisiin meksikolaisiin häihin! Jotka oli samalla myös mun ekat häät rannalla! Kirkko-osuus oli aikalailla samantapanen kun Suomessakin… Tai no, ei ollu lauluja, ja oli kaikki ne katolilaisten systeemit mutta kuitenki. Kirkko-osuuden jälkeen me palattiin vielä hotellille, mistä 8 aikaan lähettiin sinne itse hääjuhlaan. Siellä oli ensin sellanen ”toinen seremonia” missä ne sano ne häävalat etc uudestaa ja anto sormukset ja kaikki ne jutut ja sitte sen jälkeen illallistettiin, ja alettiin tanssimaan ja silleen. Kaikki tanssit oli tooooosi erilaisia ku Suomessa, mutta onneks mä oon jo vanha taitaja noissa meksikolaisissa tansseissa, joten ei mulla ollu minkäänlaisia ongelmia niiden kanssa! Häät loppu jo aika aikasin, joskus 1-2 aikaan lähettiin jo takasinmenomatkalle hotellille. Mutta kyllä tykkäsin sen verran meksikotyylisistä häistä, että miksei itteki vois viettää häitänsä täällä! Ja niinkun jo sano Fabiolan äiti, mulla on enemmän sukulaisia ja ystäviä täällä kun Suomessa: mikä on kyllä ihan totta!

 Nojoo, sunnuntaina kanssa  vietettiin päivä aurinkoa palvoessa, ja maanantaina oli sitte keskustassa kiertelypäivä… Oli vaan vähän turhan kuuma shoppailulle, mutta oli ihan kiva tutustua itse kaupunkiiki vähän :)

Ennen rannalle lähtöä mun piti hyvästellä Diego. Oli vielä ehkä astetta vaikeempaa, ku olin aikasemmin kuvitellu. Vietettiin iltapäivä ja ilta yhessä, ja joskus 11 aikaan se sitten vei mut jo Fabiolalle (koska yöllä lähettiin ajamaan Puerto Vallartaan…) Ei se edes tuntunu todelliselta, että mä oikeesti hyvästelin sen jo nyt. Ja että en oikeesti tiedä, millon tuun seuraavan kerran näkemään sen… Itkin ihan sikana, yhteensä varmaan 4 tuntia ilman taukoa. Eli tosta voi vaan päätellä minkä määrän itken sinä päivänä kun lähen täältä!!!

Siihenhän on siis tosiaan tänään tasan 22 päivää kun lähden takasin Suomeen… Ei sitä oikeesti edes voi uskoa.  Justhan mä laskin vielä että oli noi samat päivät, mutta Meksikoon lähtöön!  Pitäis kai pikkuhiljaa alkaa laittaa tavaroita kasaan ja kattoa mitä noihin laukkuihin oikeesti mahtuu…  Ja kattoa yleensäkin että mitä ottaa mukaan täältä, ja mitkä tavarat jätän tänne!

Noh, nyt lähen nukkuaan noita matkalta kertyneitä univelkoja pois. Kirjottelen vielä tässä viimesten viikkojen aikana, jos vaan aikaa on! :) BESOS!