95 días, 95 noches

100 päivän limiitti lähestyy kovaa vauhtia :) En vaan voi uskoo, että oikeesti oon ollu täällä jo niin pitkää! Vaikka tällä viikolla väsymys on painanut iltasin rankasti silmäluomia kiinni pitki päiviä, niin siltikin aika menee yhä vaan nopeammin. Kohta on jo joulu, sitten vaihan perhettä, parin kuukauden päästä vaihdan taas perhettä ja sitten rupeekin jo koulut olemaan ohi! Ja sitten pitää alkaa suunnitella sitä kaikista pelottavinta juttua, kotiinpaluuta. Tällä viikolla on kyllä satunnaisesti ollu kanssa ikävähetkiä, mutta niistä on selvitty tosi hyvin :) Enää en oo moneen viikkoon itkenny sen takia että olis ikävä kotia, välillä vaan sitä kaipaa kavereita ja jutustelua niiden kanssa... Onneks on kaikki maailman hökötykset keksitty niin pystyy näkemään ja juttelemaan niidenkin kanssa!

Tällä viikolla otin taas itteäni niskasta kiinni, ja tiistaina ja keskiviikkona otin itteäni kunnolla niskasta kiinni ja lähin vähän urheilemaan. Tiistaina mentiin Morgin ja Brunan kanssa Racquetiin (Mikä on sellanen vähän huonompi kuntoklubi täällä, ite tykkään enemmän siitä mun omasta). Juostiin ja tehtiin vähä lihaskuntoa, minkä kyllä taas huomas seuraavana aamuna! Eilen sitten suunnattiin Morgin kanssa La Lomaan ja päivän saalis oli juoksua, kuntopyöräilyä, lihaskuntoa ja zumbatunti. Myös tänään aamulla oli huomattavissa kun kävely vähän takelteli! Tällä viikolla oon yrittäny vähän rajottaa syömistäkin koska viime viikolla meni aika mässäilyks. Eilen kävin kuitenkin vaa alla ja ihan samaa lukemaa näytti; samalla kun muut kauhisteli 2-7 lisäkiloaan, mä kattelin tyytyväisenä mun 4-5 lähtenyttä kiloa... Huomenna varmaan meen kanssa ennen illanmenoja vähän juoksemaan tms, jos ei nyt taas innostuta ihan hirveesti menemään joka paikkaan.

En oo vissiin vielä kirjottanu viime lauantaista, kun lähettiin istuttamaan puita mun rotaryklubin presidentin kanssa! Ekana kun äiti kerto mulle tästä jutusta torstaina (jos oikein muistan) niin olin vähän niin ja näin, mutta enhän mä kieltäytyäkkään kehannu. Perjantaiyökin sitten vähän venähti, ja nukkumaan olisin päässy puol 2 aikaan ellei Juanpablo oli häiriköiny mua puhelinsoitoillaa seuraavan tunnin ajan. ARGH!! No, lauantaina herätyskello piippas siinä puol kasin jälkeen, ja ku sain nostettua ruhoni sängystä niin ei oikeestaan enää väsyttäny niin pahasti. Haettiin Bruna, ja suunnattiin mun presidentin talolle, mistä matka alko kohti jotain hämärää aluetta, tavotteena 100 puun istuttaminen.
Kun päästiin perille, niin sain kyllä taas olla tosi tyytyväinen että olin lähteny kattomaan mikä on homman nimi. Se maisema oli niin nätti, ja tiesin heti etten ikinä Suomessa kyllä olis voinu nähä mitään sellasta! Laitan kuvia kanssa tohon vähän myöhemmin. Pari tunti sitten ihan tosissaan istutettiin puita, ja koska se maa oli ihan pirun kovaa ja ennen istutushommia käveltiin sellasta ihmemaastoa ylös alas vuoristoja niin kyllä sunnuntaina sai huomata että oli paiskinu hommia :) Työpäivän jälkeen lähettiin Brunan kaa Racquetiin ottamaan arskaaa ja uimaan altaalle, minkä jälkeen päädyttiin iltapizzalle. Muuta en lauantaina oikeen jaksanu tehä, koska niinkun edellisessä päivityksessä näky niin paloin aika pahasti ja kaikki vaatteet sattu aika hemmetisti mun päällä ;( Vietin sitten illan kotona, pitkästä aikaa!

Niin, perjantaistakaan en tainnut kirjotella. Mentiin tosiaan Chinon, Mauricion ja Hectorin synttäreille, ja saipahan taas huomata kuinka _pieni tää meijän kaupunki ihan oikeesti on! Ja kuinka helposti täällä levitellään juttuja, mitkä ei edes ole totta. Ilta meni ihan hyvin, ite en ottanu ku pari lasillista mutta koska vaihtarikaverit innostu niin lapsenpiikahommikshan se vähän meni... Morgane ekaa kertaa korkkareilla superhumalassa ei ollu mikään paras yhdistelmä... Hahha...  Mutta saipahan ansionsa mukaan, sunnuntaina mun äiti soitti meijän piirin chairmanille että Morganella menee vhän tää homma tääl Meksikossa överiks. Ihan oikein sille!
Niin siis, se juttu mistä mä vähän enemmän hämmennyin oli seuraava. Tiistaina juttelin mun meksikonsiskon kanssa, joka on nyt siis Belgiassa. Sit yhtäkkii se otti puheeks että "Niin Jonna, olitko sä siellä poikien synttäreillä perjantaina? Ja totesin että juu kyllähän mä siellä olin, minkä jälkeen se kerto että oli kuullu mun ja tän yhen synttärisankarin Mauricion villistä illasta. ÖÖÖÖ? Niin mikä villi ilta? Juteltiin ehkä yhteensä noin 5 minuuttia sinä iltana. Mutta ei auttanu enää siinä vaiheessa valittaa, jos mun Belgiassa oleva siskokin tietää, niin tietää koko kaupunki :DDDd Sellasia nää meksikon pikkukylät miljoonalla asukkaalla on...

Eiköhän siinä oo taas vähän kuulumisia itse kullekin :) Kirjottelen viikonloppuna jos on aikaa, viimestään mun 100 juhlapäivänä Meksikossa ;) Ciao!
ps. tässä nää kuvat noista mun ostoksista, mitkä lupasin viikon alussa :)

estoy enamorada

Onks siitä oikeesti jo 1½ viikkoa kun viimeks kirjotin?! No, en kai voi muuta todeta (taaskaa) kun että hups! Tuntuu vaan että on nykyään niin paljon tekemistä ettei millään kerkee kirjotella,tai jos olis aikaa niin ei jaksa alottaa. Sit niitä päiviä vaan kasaantuu ja aina ajattelee et jos nyt alan kirjottaa nii joudun kirjottaa hehtaariromaanin ja sit ei vaa oo intoo! Tästäkin voi siis jonkunmittanen juttu tulla. Pitää kyllä armahtaa tästä illasta pari tuntia vielä kokeisiin lukemiseen joten en voi järjettömiin asti kirjotella...
Otsikkokin sen jo kertoo. Oon rakastunut! Niin tähän maahan kun myös ruokaan, ihmisiin, kulttuuriin, elämään, starbucksiin, dairy queniin........ Ja tietty myös meksikonmiehiin ;) Haha no en kaikkii tietenkää,yhteen vaan:)

Mitä mulle kuuluu? Hyvää, huonoa, hyvää, superia, superia, hyvää, huonoa, superia, superia, hyvää, huonoa. Niin ja näin tota rataa. Pienimuotosia ongelmia on ollu mutta niistä mennää yli nopsaa ja jatketaa eteepäin superelämää täällä :) Vois sanoa, että tällä hetkellä oon ihan täysin onnellinen ja tyytyväinen mun elämään täällä. Mulla on perhe, jota en tahtois vaihtaa ollenkaan koko vuonna. En ees osaa kuvitella kuinka vaikeeta on Tammikuussa jättää tää paratiisi :( Vaikka mun perhe ei oo kovin rikas eikä mitää, niin parempaa perhettä ei vois vaihtari toivoo. Kaikki vaihtarikaveritki täällä vaa sanoo et haluis mun perheen koska mun äiti on iha huippu ja siskoki tosi kiva. No, siinähän haaveilee, mä en haaveile vaan elän täällä mun huippuperheessä ;)
Koulussa on alkanu sujuu ihan tosissaan paremmin. Oon alkanu huomaamaan että ymmärrän paljon enemmän kun luulen, jos vaan jaksan keskittyy. Ens viikolla mulla onki edessä kokeet, saa nähä mitä tulee... Tän päivän oon uhrannu pelkästään kaikkien opittujen juttujen kääntämiseen, ja kyllä mä uskon että sieltä ihan kelponumerot tulee ku jaksan nyt vaan vähä panostaa! Muutenkin kieli sujuu jo lähes ongelmitta. Ymmärrän lähes kaiken (vaikka puhelimessa mulla on kyllä suurempaaki suurempia ongelmia mm mun kaverin Juanpablon kanssa, joka puhuu tosi nopeesti ja oudolla äänirytmillä eikä sitä vaan voi ymmärtää. Ja kirjottaessa mulla on samat ongelmat Jorgen kaa, koska se kirjottaa jne ym kieltä ja mistä mä voisin tajuta jotain tollasii kirjainhösseleit täs vaihees?!!)

Viimeset kaks perjantaita oon viettäny shoppaillessa. On tehny kyllä yllättävän hyvää pitkästä aikaa. Mukaan on tarttunu muutama uus mekko juhlia varten, elämäni eka nahkatakki, uus laukku koulua varten, pari paitaa, rannekoruja,korvakoruja, kengät fiestoja varten ym.... Rahaa palo pirusti, mutta siinä oli shoppailua sen 3 kuukauden edestä jotka oon täällä nyt viettäny :) Tai siis, huomennahan on mun 3 kuukautispäivä!!! Jeijjjjj! Tässä vähän kuvaa noista uusista jutuista mitä oon ostanu. || (laitan ne kuvat seuraavaa kirjotuksee koska laiskuuttani en jaksa ettii mun salamaa :) )

Kavereita on päivä päivältä enemmän. Ei kuitenkaan sellasia kavereita, joiden kanssa jaksaisin viettää vapaa-aikaa. Tai siis, mulla oli sellasia kavereita, mutta tällä viikolla mulle selvis mikä on meksikolaisten tyttöjen perusluonne. Maanantaina juteltiin yhen mun parhaista kavereista kanssa mun edellisestä perjantaista ja siitä, mitä silloin tapahtu. Sanoin, ettei se saa koskaan puhua siitä jutusta kellekkään, että mä luotan siihen koska se on yks mun parhaista kavereista täällä. No, eikös illalla yks toinen kaveri kysynyt multa että miks ihmeessä sä kerroit Marianalle mitä tapahtu perjantaina? Nyt siitä tietää ainakin 20 ihmistä koulussa. HIENO HOMMA MARIANA! En tienny mitä olis pitäny tehä, itkee nauraa vai huutaa, joten päädyin tekemään niitä kaikkia samaan aikaan. Juttelin sitten lisää sen pojan kanssa joka mulle tosta sano, ja se kerto ettei meksikossa, tai ainakaan täällä mun kaupungissa kannata hirveesti kertoa asioitaan tyttökavereille. Pojat on kuulemma paljon luotettavampia kavereita kun tytöt, ja puhuin myöhemmin tosta sitten kanssa mun siskon kaa ja se totes ihan samaa. Tästä lähtien en siis jaa salaisuuksiani tyttöjen kanssa vaan turvaudun poikiin, onneks mulla on niitäkin jo ihan kiitettävästi kavereina! (Puolet enemmän kun tyttöjä)

Niin, ja epätoivomme meksikolaisten suhteiden löytämisessä on päivä päivältä suurempi. Siks mun ranskalaiskaeri toteski yks päivä et turha edes yrittää. Niitä siis kyllä riittää, mutta niitä kiinnostaa enemmänkin vaan tällänen, no miten sen nyt kauniisti sanois "tutustuminen meihin eksoottisiin tyttöihin" kun mikään sen vakavempi. Siks ollaaki kaikki kirottu jo monee otteesee ku saa huomata että yhtenä päivänä esittää niin kiinnostunutta etc ja seuraavana päivänä ei edes moikkaa koulussa :) Ranskalainen toteskin että meijän pitää olla yhtä kylmiä kun ne on, ja keskittyä vaan nauttimaan meksikosta...... 60 jjjjajajajjjjajajajajaj en voi muutaku nauraa ku muistelen meijä suunnitelmia tätä vuotta varten :----------D

Nyt en kirjottele enempää. Huomenna tai ylihuomenna yritän löytää aikaa ja kirjottelen tarkemmin mm mun puittenistutusreissusta ja mun tequilaillasta hahahahahaha. Loppuun vielä vähän kuvia tältä viikolta, sitten jatkamaan kokeisiinlukua! Huomenna tai tiistaina suuntaan manikyyriin laittamaan kynnet itelleni jeeee!
Q los vayan superbiennnn!

feliz

Pikapäivitys samalla kun odottelen että tää meijän maailman nopein netti pistäis itteensä vähän vauhtia ja latais mun Helmiä ja sikoja leffan _nopiasti :--) Tää kouluviikko on jo reippaasti paremmalla puolella, huomenna vielä kolme oppituntii ja sitten ah mikä sen ihanempaa kun viikonlopun viettoon! Huomiseks olis luvassa paritkin juhlat, pitäs nyt vaan osata päättää et mihin sitä menee. Joka tapauksessa huomenna suuntaan koulun jälkeen suoraa tietä El Doradoon ostamaan mulle juhlakengät, koska mulla ei vaan yksinkertasesti oo yhtiäkään kenkiä joilla voisin mennä fiestoille.Makso mitä makso, mutta huomenna mä käyn jotkut ihanat ittelleni ostamassa!

Tää viikko on menny ihan tosi nopeemmin kun laki sallii. Niinku kyl edellisetkin. Täl viikol on joka ilta ollu jotain aktiviteettii, ja ajattelin että viikonloppuna vois toiseks illaks rauhottua vaan kotiin ja vaik vähän syyä.... Hahahahha. Mut sitte mul on kuitenki sellanen ongelma, että: Huomenna olis yhen kaverin synttärijuhlat, minne on tulossa mun kaikki kaverit joita en oo nähny tyyliin yli kuukauteen. Ne siis, joihin tutustuin ihan ekoina viikkoina. MUTTA, sitten myös tää uusin unelmien meksikonpoika kutsu mut yhtiin juhliin! Joten en tiiä mitä mun pitäis tehä... Jos huomen meen kavereiden kaa nii sit haluun kyl lauantaina mennä meksikonpojan kaaa ja sit ei taas kyllä tuu vietettyy tänä vkl aikaa kotona hirveesti. No,katellaan minnepäin ne jalat huomenna haluu mua viiä:)
Tällä viikolla on käyty mm vaihtarikahvilla, rotaryklubilla ja muutenkin hengailtu tosi paljon vaihtariporukalla. Meistä on oikeesti tullu näitten parin kuukauden aikana kun sisarukset. Tai, niin paljon kun nyt parin kuukauden aikana voi tulla. On pari tyyppiä joista en hirveesti tykkää, mutta jos se luku on kaks kahestatoista, niin who cares! Ja nekin menettelee (siis saksan ja hollannin poika) mut on vaan asioita joita en voi sietää, esim se, ettei se hollantilainen käy suihkussa. Muiden kaa on kuitenkin paremaa kun täydellistä. Niitten kaa mun ei oikeesti tarvi esittää yhtään mitään; voin röyhtäillä ja sikailla kun miehet, kertoo kaikki mun jutut oli ne miten ällöttäviä tahansa ja röhnöttää ku vanha ukko. Ja tänään just tuli todistettua miten sisaruksii meist on tullu. Oltiin Racquetklbuilla urheilemassa ja jo kotona mä olin päättäny etten näyttäydy kyllä bikineissä julkisilla paikoilla tän uimarenkaan kanssa. No, Morgane, Mathilde, Renata ja Adriano kuitenki siinä ehotti et "No Jonna tuut alusvaatteet ja noi sortsit päällä cmonn!" Ja kai lähinnä vähän niinku puoliks vitsillä. No, mä sitte vetäsin paidan päältä ja siinä käpöttelin ympäri uima-allasta sortseissa ja tissiliivit päällä :----D Kyllä sain aluks vähä katseita joltain ketä siinä käveli ja Adriano katto aluks vähän pitkää. Mut mä vaa kelasin et ne on mun "siskoi ja veljiä", who cares! Ne voi nähä mut minkälaisena vaa, joten siinä sitte tepastelin ylpeenä :D No, jälkeenpäin vasta mietittiin että kuinka _hyvä idea tää taas oli kun mulla ei tosiaan ollu kuivia alusvaatteita eikä sortsei :) Mut ei se menoa haitannu, mentii sit salille minä astetta märemmissä kuteissa mut mitä pienistä ;D

Tää viikko on ollu kyllä ehdottomasti paras kaikista tähän mennessä. Ollaan syöty ihan hervottomasti, hengailtu ja oon auttanu niin montaa kaveria et on tosi hyvä mieli. Mulla on kans nyt jo sellasii kaverei keille voin selittää kaikkee niin turhaa ja kaikkia omia hölmöjä suomalaisia juttujani että huhhuu. En oikeestaan jaksa kirjottaa nyt enempää koska on niin hyvä fiilis tästä viikosta että haluun vaan keskittyy nyt tähän ja pitää fiiliksen ja lipun korkeella ja sitä rataa! :----) Kirjottelen sunnuntaina jos nyt viikonloppuna jotain kertomisen arvosta tapahtuu. Sen vaan sanon että rakastan mun rotaryveljiä ja -siskoja tällä hetkellä enemmän kun mitään täällä. (HUOM!!Ei tarkota että rakastasin niitä enemmän kun teitä höpönassut, teillä on aina ykköspaikka mun sydämmessä ja mielessä!) Niin, ja sori jos jotkut sanat on kirjotettu yhteen mutku mun näppiksen tuol vällis on ruokaa niin vähä temppuilee :(
Ciao!

ps. oon opettanu täällä suomenkielen hienouksia ja tällä hetkellä koulus ja rotarysisaruksien kaa saa kuulla mm näitä fraaseja:
- sie oot kyl tosi ihana
- voi paska
- voi paskanmarjat ja mansikat
- helvetinhelvetti
- rakastan sua
- höpönassuni
- ruma ku rullatuoli
- komea
Hihii, näihin on hyvä lopettaa :) Buenas noches Mexico, buenos dias Finlandia!

:-------)

Holaaaa!
Tekis mieli vaan kirjotella tähän espanjaks hirveet selostukset, mutta pysytään nyt kuitenkin suomenkielessä niin ei mee hermo jokasella jajja :)En oikeen tiiä mistä kirjottasin. En ala nyt enää siihen, et kirjotan jokasen päivän tapahtumista. Tai siis, jokasista juhlista ja jokasesta oppitunnista. Kirjottelen sillee yleisesti vaan että miten on menny ja mitä suurta on tapahtunu!

Huomenna mennään taas puolessa välissä viikkoa jo :) Koulussa oon alkanut tajuumaan tosi paljon jo, ja kemia ja habilidades menee jo tosi hyvin! Hissan ja sosiaalisten tieteitten kaa on lievästi sanottuna pikkusia ongelmia, mutta mitäpä niistä! Hissanope vaikutti aluks hullulta natsilta mut nyt pikkuhiljaa vaikuttaa vaa pikkasen sekopäiseltä mutta hauskalta tyypiltä. Niin, ja opettajista puheenollen. En tiiä oonko siitä aikasemmin kirjottanut, mutta tossa kai pari viikkoa sitten yks opettaja pyys mua sen kanssa ulos! Pakko myöntää että veti vähä hiljaseks ja poistuin vaa paikalta todeten että valitettavasti mä en oo vielä saanu meksikolaista puhelinliittymää käyttöön jajajajjaja :---D
Muutenkin mulla on nyt alkanu olee ehkä sellasii vähän parempia kavereita jo koulussa. Tai siis, eilen rupesin miettimään että miten erilaista nyt on kuitenkin joka aamu nousta ja mennä kouluun, kun ekoina päivinä. Ekana päivänä olin kuolla kun kävelin yksin ekalle tunnille ja kaikki tuijotti mua ja supis että toi on vaihto-oppilas ja käänty 360 astetta perässä kattomaan. Eka viikko oli kans vähä sellasta et aina vaan tunnin jälkeen hädissäni etin Morganea ja Brunaa ja muita etten joutuis olee yksin. Nyt kuitenki aamusin meen aina ihan rauhassa tunnille myöhässä tai en, siellä kaverit oottaa ja luokkaan astuessa joka puolelta kuuluu "Jonnaaa como estas?!?!?" ym ja tuntuu oikeesti siltä että kuuluukin sinne jotenkuten. Välkillä kanssa melkein jokaisen tuntee niin hyvin että voi mennä jutskaamaan jos on yksinäistä, mitä kyllä normaalisti ei ole :) Läksyjäki pystyn tekee jo jossain määrin paremmin, ja tunnilla tehtävät tehtävät saan jo aina tehtyä tunnin aikana ja pärjään jo jokseenki ilman sanakirjaa. Kaikist hienoin fiilis on ehkä se, kun oikeesti tajuu kun kaverit puhuu siitä mitä teki viikonloppuna ja juoruilee muutenki, ja vaikkei keskity ihan 100% siihen niitte juttuu nii ymmärtää silti. Ja pystyy kerto omii juttui espanjaks ilman et tarvii miettii jokasen sanan taivutusta. Tosi hassuu, et sitä voi oikeestikki näin lyhyeski ajas ku vajaassa kolmessa kuukaudessa oppia näin hyvin uuden kielen. En oo siis enään kuukausiin, vois jopa sanoa, turvautunu enkkuun. Lähinnä kaks ekaa viikkoa. Enkä ikinä,ikinä puhu enkkua kenenkään kanssa täällä. Tai no, kemian tunnilla koska ne on enkuks, mutta musta se on vaan parempi, koska en haluu unohtaa sitä Ja välillä kun pitää hollantilaisen pojan tai saksalaisten kaa vääntää enkkuu nii tuottaa oikeesti hankaluuksia!

No, sitten vaikka just totesin etten harrasta enää mistään juhlista ym raportoimista, niin viime perjantaina oli kuitenkin erikoistapaus! Ja lauantaina kans osittain jajajja :---D Eli siis perjantaina oltiin Brunan kanssa mun urheiluklubilla kattomassa jotain tenniksen maailmanmestaruuskisoi tms ja sit sen jälkeen zumbailtiin rankkojen syömisien jälkeen :) No, zumban jälkeen yks Brunan kaveri Juanpablo soitti sille ja kysy jos Bruna haluis lähtee illalla baarii sen kanssa. No, mä tietenki huusin vieres et "minä tulen mukaa kans!! ja Bruna kysy et voisko se ottaa mut messii ja sitte oltiiki jo aika innoissamme illasta :) Tai ei oikeestaan siitä baariajatuksesta, mutta siitä, että olis kerrankin oikee kutsu joihinki juhliin!
No, ongelmana oli kuitenkin että Brunan äiti ei anna sen casi nunca lähtee minnekkä, varsinka baareihi. Bruna sitte heitti et on meijän kaverin Marianan synttärijuhlat ja sitte suunnattii jonkun kotiin, luulen että se oli sen Juanpablon koti, varma en ole! :----D No, ku päästii perille nii purskahettii molemmat ihan tajuttomaan nauruun kun huomattiin kuka siellä oli myös. Eli siis yks poika mun habilidades -tunneilta, jolla on sellanen vähänniinku pakkoliike et se laittaa sillee tosi tyhmästi koko ajan hiuksiaa ja ollaa aina naurettu sille. Ihan hemmetin guaappooo mut se sen "pakkoliike" on vaan niin huvittava.

Ne sitte osottautu astetta pienemmiks juhliks. Meitä oli ehkä 10-20 hlöö yhteensä koko aikana. Juttelin tosi paljon tän pakkoliiketyypin kaa (Jorge) ja loppuillasta meitä oli siellä tasan minä Bruna Juanpablo ja tää Jorge. No, hauskaa oli kuitenkin muittenkin ihmisten edestä ja ne sai mut jopa melkein tanssimaan. Täytyy olla varuillaan!
Niin ja se juttu miks tää ilta oli kertomisen arvonen oli se, että mä oon löytäny mun meksikonmiehen nro.3! Eli tää Jorge, aivan iiihana tyyppi! Vaikka ennen tota perjantaita en osannu muuta ku hajota sille nii se osottautuki iha huipputyypiks :) Sovittiin kans sillon perjantaina et mennään nelistään aamiaiselle maanantaina tokalla tunnilla. Lauantaina se sitten soitti mulle joskus siinä 5 jälkeen, ja mä ekana paniikissani en vastannu sen 13194918265 puheluun ja lopulta sit vastasin vähä epävarmasti. Se kutsu mut joihinki juhlii mitkä oli yhes ihan ok baarissa, mut en kuitenkaa halunnu mennä. En oikee oo innostunu näist tän mestan antroista viel. Sit se viel muistutti maanantain aamupalasta ja mä vaa totesin et claro claro!

No, lauantaina en kuitenkaan jäänyt juhlitta vaan lähin Adrianon kanssa iltapäiväkahvittelujen jälkeen sen kaverin Jeniferin juhliin. Ekana mentiin pienellä porukalla supermarkettiin. Siellä ostoksia tehessä meijän kaa tuli koko ajan vaan lisää porukkaa ja lopulta meitä oli siinä kevyet 15 hlöä. No, ei kai se muuten oliskaan ollut mikään onglema, mutta me ängettiin niiden 14 muun kanssa samaan autoon! Oli ihan mielenkiintonen 20 minuutin ajomatka, tosiaan.......
No, perille kun päästiin niin totesin että nyt ollaan kyllä kaukana kotoa, enkä ollut siis sanonut aikasemmin äidille että aijon mennä minnekään juhliin. Onnellisena se eli kotona niissä ajatuksissa että istun Carranzan Starbucksissa kavereiden kanssa kahvilla. Soitin sitte äitille ja selvis ettei se mesta niin hirveen kaukana ollu, ONNEKS! En kuitenkaan saanu olla hirveen pitkään, koska perjantaina tulin kotiin vasta vähän enne kahta ja äiti ja isi preferieron että tuun kotiin ajoissa :) Vähän ennen 11 ne tuli sitten hakemaan mua, ja vaikka ilta jäi vähän lyhyeks niin oli tosi hauskaa! Siinä saatto taas huomata ton eron suomalaisiin juhliin. Tunsin sieltä tasan tarkkaan yhen 3 ihmistä, kaikki muita vaihtareita. Kuitenkin, vaikkei ne olleet siinä alkuillasta todellakaan humalassa eikä mitään niin ne kaikki tuli juttelemaan mulle ja tanssimaan mun kanssa, ja tietenkin jouduttiin ottamaan perinteiset vaihtaritequilat niinkun jokaisissa juhlissa. Niin, ja juhlatarjoiluun kuului myös Finlandiavodka! Voitteko kuvitella, Finlandiavodkaa Meksikossa! Enpä olis uskonu sitäkään päivää näkeväni :)

Nyt rupee jo pikkuhiljaa laiskotuttamaan ja pikkuhiljaa alan painua pehkuihin :) Oon ruvennu pikkuhiljaa pääsemään sellaseen unirytmiin että käyn nukkumaan siinä 10-11 maissa ja herään sitten 6 jälkeen: aika sopivat yöunet :) Joskus nukahtamista kyllä hankaloittaa se, että sisko istuu omalla koneellaan yli puoleenyöhön ja välillä huudattaa musiikkiakin ihan kiitettävästi..... Hmph! Ja muutenkin siitä on tullu tosi outo mua kohtaa, vähän sellai ylimielinen ehkä. Mut se varmaan johtuu tosta sen iästä, enkä jaksa suuremmin noteerata sen tekoja!
Vielä ennen lopettamista kerron sen verran, että musta tuntuu että tää mun meksikon unelmienmies nro.3 on paljon parempi kun nää aikasemmat. Koska eilen ei tosiaan menty aamupalalle koska tuli vähän ongelmia, mutta juteltiin kuitenkin eilen, ja tänään koulun jälkeen suunnattiin yhen kaverin kotiin ja siellä kans juteltiin aika paljon :) Niin, ja koulussa se soitti ehkä 12345555 kertaa mulle missä oot mitä teet minne meet seuraavaks ja lopulta mä päätin olla vastaamatta taas kerran aajaaja fair game :---) Illalla juteltiin kans koneella ja voi vitsi kun joku voi vaikuttaakkin niin mukavalta!
Onko muuten kellään tietoa että onko hollannissa tapana käydä suihkussa kuinka usein? Havaittu on meinaan koulussa jokaisen nenään että tää meijän hollantilaispoika ei ainakaan taida tuntea sanaa suihku.. Eikä myöskään sanaa nenäkarvatrimmeri...

Alan painua pehkuihin kun oon hyvillä mielin. Tai mahdollisesti käyn vielä jääkaapilla koska äippä tuli just kotiin ja haluu ehkä tehä vaikka yhen quesadillan päättämään tän melkein täydellisen päivän :) Yritän kirjotella vielä tällä viikolla lisää kuulumisia vaikka viikonloppuna jos aikaa piisaa! Ja toi vika kuva kuvaa aika hyvin sitä mitä vauhtii tääl järki juoksee täl hetkel jajajaja!
Ciao!

p.s. Kuulin tänään ihan shokkiuutisen. Mun parhaalla kaverilla täällä, siis sillä brassitytöllä Brunalla on SILIKONITISSIT! WTF, se on 18 ja sen äiti oli maksanu sille viime talvena silikonitissit koska Brasiliassa se on kuulemma ihan normaalia, paljon nuorempanakin! Yks juttu lisää taas, mitä voi arvostaa omassa maassaan. Ettei tarvi juosta pää viidentenä jalkana plastiikkakirurgiselle jos ei oo 15-vuotiaana Pamela Andersson!

they might wake me from this dream

On vähän hukassa. Ei edes itte tiedä millä tavalla, mutta on kumminkin. On samalla niin onnellinen mutta niin sekasin. Niin onnellinen mutta niin hukassa. Ei kuitenkaan surullinen.
Ei tiedä mitä päässä liikkuu. Vai liikkuuko siellä mitään? Onko siellä ketään?
Haluaisi nukkua sata vuotta niinkun prinsessa Ruusunen. Ei kuitenkaan halua nukkua onnensa ohi.
Selvittää mikä on. Mitä on. Mitä haluaa. Mitä tekee.
Ehkä sitten huomenna.

Dido - Here With Me

Kirjotan heti kun mun pää pystyy tuottamaan jotain!