Ei henkikää kulje kunnolla sillonku näitä kohtauksia sattuu tulemaan!!! Fiilis on ihan kamala! Tänään oli mun toisten vaihtarihyvästien aika ja en vaan voi uskoo et tää tapahtuu oikeesti :( Nää ihmiset joille joudun sanomaan moikka, on oikeesti tällä hetkellä yhtiä mun elämäni tärkeimmistä ihmisistä! En tietenkään oo unohtanu suomea ja mun ystäviä ja perhettä siellä, musta on ihan törkeen ihanaa päästä takasin kotiin kaikkien luo ja olla siellä teijän kanssa, mutta tällä hetkellä mun elämäni tärkeimpien ihmisten joukkoon kuuluu myös brasilialaisia, saksalaisia, ranskalaisia, usalaisia ja paljon paljon meksikolaisia!!! Miten ihmeessä joku luulee että tästä tän elämän taaksejättämisestä voi selvitä ilman, että hirttää ittensä palmun oksasta?
No, pitää vaan ajatella niinkun kaikki täällä sanoo, että ei nää oo hyvästit vaan nähään myöhemmin. On ihana päästä kotiin, omaan sänkyyn, syömään suomalaista ruokaa, olemaan kaikkien ystävien ja oman perheen kanssa, kävellä omassa kaupungissa. Siinä on vaan se ongelma, että samalla mä joudun jättämään 3 kotia, 3 omaa sänkyä, meksikolaisen ruoan, ystävät ja 3 perhettä. :/
Tänään siis lähti Renate, mun saksalainen kaveri... Pakko sanoo että sitä tulee kyllä ikävä! Vaikkei me hengailtu hirveesti alkuvuodesta, mutta tossa maaliskuun jälkeen alettiin viettää enemmän aikaa yhessä, ja vietettiin kyllä sellasia hetkiä että huhhuh! Eilen meillä oli ihan sika hauska viimenen ilta; soiteltiin pilapuheluita ekaa kertaa meksikossa, syötiin ku possut ja juoruiltiin koko yö :)
No, mutta kai se on vaa alettava hyväksymään, että tää vuos alkaa pikkuhiljaa olemaan pulkassa... Perjantaina on meijän läksiäiset vihdoin! (mun brunan ja morganen) ja sitten alkaakin jo viimenen kokonainen viikko! Liikaa olis viel mitä pitäs tehä, laiskuus vie voiton... Nähdään kahden viikon päästä, Suomi!
