eivät ne kukkaset kuki turhaan

Nyt oli pakko tulla kirjottamaan pikakirjotus, kun on tänään ja viikonloppuna ollu vähän ristiriitasia fiiliksiiiii :/ En siis kirjottele nyt viikonlopun tapahtumista, kirjotan niistä joku päivä kun on kunnolla aikaa ja halua keskittyä :)
Eli siis lauantaina meijän "rotarysaarnaustapahtumassa", jossa siis neljästä viiteen tuntiin meille vaan saarnattiin siitä millasia meijän pitäis tääl olla ja mitä ei saada tehä ja mitä pitää tehä, puhuttiin jutuista jotka sai mut osittain vähä miettii tätä mun tilannetta täällä. Meijän piirin presidentti puhu, että meillä pitäis olla enemmän meksikolaisia kavereita kun vaihtarikavereita. Sit puhuttiin myös koti-ikävästä, josta se saarnas varmaan puol tuntia. Luuleeko se että se autto sitten yhtään ketään parempaan suuntaan ku siitä jauhetaa ja jauhetaa? Hohhoh! Mutta siis asiaan. Tällä hetkellä mun paras meksikokaveri on ehdottomasti ja aivan varmasti brassivaihtari Bruna, jonka kanssa vietän tosi paljon aikaa, juttelen puhelimessa koulun jälkeen ja voin puhuu sen kaa mistä vaan. Tuun sen kanssa tosi hyvin juttuun ja se ymmärtää aina miltä tuntuu paremmin kun kukaan muu ja mä myös ymmärrän sitä. Ja tuun sen kanssa sataviiskymmentä kertaa paremmin toimeen, kun Morganen. Muita tosi hyviä kavereita tällä hetkellä on Adriano ja Bernardo, brassipojat ja Max, eua:n poika. Mutta tuli siin kyllä vähän sellanen syyllinen ja huono olo oikeesti kun yks saarnaa kun viimestä päivää siitä, ettei saatais liikkuu paljoa muitten vaihtareitten kanssa, vaan pitäs keskittää huomio niihin meksikolaisiin kavereihin.

Totuus on kuitenkin se, ettei esimerkiks mulla ja Brunalla oo vielä hirveesti sellasia "ystävähengaussoittelukavereita". Vaikka meil on kyllä varmaan päälle 50 kaveria koulusta ja ihmisiä jotka joka päivä koulussa juttelee ja sitä rataa, niin me ollaan nyt tunnettu ne noin kolme viikkoo, ja jotenki ei vaa tunnu viel kukaa sellaselta paremmalta kaverilta. On mulla kyllä niitä parempiakin kavereita, mutta niitä en nää paljoa, koska ne on eri kouluissa. Mutta jotenkin vaan tuntuu, ettei kukaan oo viel sellanen kaveri jonka kaa mennää koulun jälkee kahville juoruilemaan jutuista ja naureskelemaan kaikelle. Bruna tuntuu täl hetkel eniten sellaselta ihmiseltä, enkä ymmärrä miks mun pitäs ettimällä ettiä jotain parempaa? Kyllä mä kuitenkin muittenki kanssa vietän aikaa, käyn shoppailee ja juhlissa mun meksikolaisten kavereiden kanssa. Mutta en vaan niin paljoa kun Brunan ja Adrianon.

Ja nyt viikonlopun jäljiltä mul on ollu oikeestaa vähän sellanen pelokas olo sen takia, et saanko mä koskaan täältä sellasii kunnon kavereita. Vaikka muistelisin että jotkut puhu et sellasii sydänystävii tulee ehkä sitte siin puolenvälin paikkeilla. Mut mulla on nyt kuitenki jo päälle kaks kuukautta tääl takana, ja mul ei oo viel sellasii erityisiä ystäviä. On paljon niitä jotka facebookissa laittelee viestii et milloin nähää ja soittelee et koska kerkeis nähä, mutta silti, jotenki ton lauantain jäljiltä jäi vaan vähän sellanen ristiriitanen fiilis :/
Mutta siis tästä hommasta huolimatta tällä hetkellä meksikofiilis on tosi hyvä :) Lauantaina oli pienenmoinen ikäväkohtaus tosiaan, mutta sunnuntaina juttelin suomenperheen kanssa vajaat 3 tuntia ja tuli taas parempi mieli :) Nyt on uus viikko taas lähteny käyntiin, koulussa tajuun päivä päivältä enemmän. Kai. Mutta ei sillä niin väliä vaika en tajuais, koska kokeilla ja muilla ei tänä vuonna oo niinkän väliä :p Ja meillä on muuten vissiin n kuukauden päästä kemiakilpailu ryhmittäin..... No, mun ryhmässä on Bruna PLUS RICKY, eli se koulun pahin nörtti-ällö-outo-tosihämärä-tapaus. No, pääseepähä kiusaa sitä koska voittajaryhmän jäsenet saa automaattisesti kokeesta 10, niin Rickylla on kyllä motivaatio korkeella, katellaa mitä keksitää...... :------D

Yks juttu muuten mistä oon aivan superhyperonnellinen; mulla on yks ainoista aivan mahtavista hostperheistä tässä kaupungissa. Lähestulkoo kaikki kaverit kertoo melkein päivittäin jotain huonoo niiden perheistä, ja ne oikeesti vaikuttaa vähän toispuoleisilta sen perusteella mitä oon kuullu ja mitä oon niihin tutustunu. Mulla on kuitenkin oikeesti mun omasta mielestä ihan täydellinen perhe. Äiti ja isi kohtelee mua kun tytärtä, antaa mun mennä oikeestaan aina kun haluun. Osaa kuitenkin olla tiukkoja tarvittaessa ja asettaa rajoja jos tarve on. Äitin kaa myös voin jutella kaikesta, ja usein jutellaaki ruoan jälkee tosi paljon ja vaikka välillä äiti totetaa että "Voi Jonna kun sulla tota juttua riittää... niin silti meillä on melkein päivittäin tosi hyvii keskusteluja :) Ja musta tuntuu et se johtuu myös musta osittain . Mä noudatan aina sääntöjä ja kotiintuloaikoja, autan pöydän kattamises ja purkamisessa ja kysyn aina jos äiti tarvii apua ja lähen esimerkiks supermarkettii sen mukaa, yritän osallistuu ja olla osa tätä perhettä. Kun esim Morgane ei noudata kotiintuloaikoja, ei vietä oikeestaan koskaan aikaa perheensä kanssa eikä välitä mitä ne siitä ajattelee.
Nyt loppuun muutama kuva näitten ekojen kuukausien ajalta :)

toka päivä meksikossa, meksiko city

kotiiii

max, estados unidos

mathilde de francia, adrianon uima-altaalla

minä ja piñata (...ihan näkemisen arvosta xd)

Nyt alkaa luomet painaa jo niin paljon että prefiero ir a dormir. Mañana escribiré más! Besos, Ciao!

cuando me canso!

Bongasin tossa just, että bloggerin etusivulla on tollanen linkki jonka tekstinä on "Mitä lukemisella tarkoitetaan?" Ja joo o tiiän ettei se tarkota sitä miltä kuulostaa, mut olisko tyhmempään muotoon voinu totaka kysymystä laittaa :---D No, kuitenkin asiasta aasin pas.....teijaan, viikot senku kuluu vaa koko ajan nopeemmin! Kohta tuleepi yhdeksäs viikko täällä täyteen, melkein 1/5 täällä olosta alkaa siis olla jo takana! EI!!!! Kuulostaa erittäin huonolta, sillä oikeesti nyt koulun alettua mun elämä täällä on alkanut rullaamaan paremmin kun hyvin! Mulla on koulussa toooosi tosi paljon kavereita, joka päivälle melkein riittää jotain tekemistä, joskus liikaakin, ja tää alkaa oikeesti tuntua mun elämältä eikä joltain luuskailulta toisten nurkissa. Eilen mietin kotiaki ja tajusin, että tää on alkanu oikeesti nyt tuntua ihan kodilta. Voin mennä täällä melkein miten vaan haluun ja tehä mitä tykkään, ja nyttenkin tulevana viikonloppuna äiti joutuu lähtee isin työkaupunkii ja jäädää siskon kaa kahestaa tänne perjantaiks ja lauantaiks. (Niin, huono puoli on sitten se että perjantaina ei oo ketään kyydittämässä jos haluis juhliin lähtee... Mutta ehkä tyydyn kotioleiluun, kutsun vaikka kavereita kattomaan leffaa tai jotain!)

Tällä viikolla on ollu vaikka mitä, mitä oon tehnyt, mitä olis pitänyt tehdä, ja mitä en oo tehnyt. Maanantaina me leivottiin äitin kanssa mokkapaloja!!! Aluks homma näytti menevän aivan päin hevosen häntää. Äitillä ei ollu desimittaa vaan käytettiin jotain Tupperin "kuppimittaa" ja meijän sokeri-muna-vaahdosta tuli jotain ennenäkemätöntä. No, korjattiin kuitenkin se homma ja jatkettiin paremmalla menestyksellä. Lopputulos oli mas o menos como en Finlandia, pero no la misma! Sisko ja mamma tykkäs kuitenkin aivan tosi paljon,onneks, sillä tänään vaakaa katsoessani sain huomata että yks mun viidestä menetetystä kilostani oli palannut pahamaineisten viiden juhlapyhän ansiosta! Ja viime viikolla en myöskään käyny yhtenäkään päivänä La Lomassa :( Tällä viikolla otin kuitenkin itteäni niskasta kiinni; Zumbaa, Body Jamia, juoksua... Ja ei asiaa koulun kahvilaan josta saa 50 sentillä muunmuassa: ISON donitsin, 0,6l limpparin, sipsipussin+salsan, keksipaketin, burriton, la tortan, pähkinöitä etc. Veikatkaapa vaan tekeekö tiukkaa pysyä kaukana sieltä!
Tänään sain kuitenkin kokea aina niin ihania vahingonilon hetkiä, kun mun vihaamani ranskalaistyttö ilmotti että on lihonnut ekan kuukautensa aikana täällä 5kg! Jonka jälkeen se totes että se on kamalinta ikinä sen elämässä, ja lähti ostamaan sipsejä cafeteriasta..... Que bueno! Va a bajar, claro! No, kuitenkin. Mä en oo kertaakaan vielä sortunut tuolal kahvilassa muhuun kun yhteen quesadillaan ja vesipulloon. Oon meinaan aika ylpee ittestäni :-----)

Eilennä lähin taas pitkästä aikaa mun rotaryklubille, koska Santiago ja Isa sano että ne tulee kanssa :) No, mulla oli mun presentacion ja ennen sitä mua jännitti aivan hemmetisti. Vaikka siellä tilaisuudessa oli joku 10 ihmistä, mutta kaks kuukautta täällä ja mun piti hoitaa koko homma espanjaks. Huhhuh! Mutta hoidin kuitenkin homman ihan ansiokkaasti kotiin ja syötiin siinä vähän tortilloja ja 11 aikaan lähin naapurinsedän kyydissä kotiin. (kuulostipa lupaavalta...) Kotiin tullessa mua odotti _ilonen yllätys kun mun siskon 10 neljätoistavee kaveria oli täällä. Ja mä kun tosiaan suunnittelin meneväni ajoissa nukkumaan!!! No, eihän siinä muu auttanut kun odotella että ne lähtis. Ne siis oli menossa yhen meijän lähellä asuvan tytön oven taakke laulamaan sille synttärilaulua. Äiti kerto, että täällä se on ihan seminormia. Hmmm, olispa suomessakin. Ja samoin serenadit. Että jos joku poika tykkää tosi paljon tytöstä, niin ne usein palkkaa tälläsen ryhmän ikkunan alle soittamaan. Voi kun mäkin löytäsin täältä sellaen pojan!

En haluu tehä tästä nyt pitkää postausta ettei teil mee taas ikä ja terveys lukiessa, mutta sunnuntaista vielä. Oli jälleeen yks reunion de intercambistas, mas o menos bueno. Mentiin mun kolmannen perheen serkkujen kotiin, ja syötiin siellä hamppareita ja tanssittiin, juteltiin ja otettiin kuvia. Oli toisaalta ihan kivaa, mutta Morganen käytös mua kohtaan vaan pisti veren kiehumaan taas astetta kovempaa. Niin, ja tänään mä sitten lopulta ensimmäistä kertaa Meksikossa sain pienimuotosen raivokohtauksen koska ei vaan hermot kestänyt enää kuunnella niitä Morganen juttuja. Onneks oon saanu niin paljon kavereita jo, ettei mun tarvi viettää sen kanssa sekunttiakaan rotaryhommien ulkopuolella, jos en halua. (Ja mun onnea tietty, että lauantaina on taas joku vaihtarijuttu con Morgane + muut....)
Nyt muutama kuva tuolta rotaryhommasta ja jotain muuta kans. Oon muuten ansioitunu täällä kemian opiskeluissa tosi yllättävästi, kaikki mun luokkakaveritki on ihan ihmeissää kuinka mä voin olla niin hyvä pieni kemistinalku! No, kai niistä H.Aulion opeista on sitten jotain hyötyäkin ollu...
Nyt painan pään tyynyyn ajoissa ja alan kattelemaan kivoja kuvia teistä :) Buenas noches México, hyvää huomenta Suomi :) "....olen kansalainen kahden maan...."

mi país 200 años OSA II

LISÄÄN TÄHÄN HUOMENNA KUVAT KUN TÄNÄÄN EN EHTINYT!

TÄÄ EI VOI OLLA TOTTA! TÄÄ EI VAAN VOI OLLA TOTTA! Eilen kun menin täällä manaamaan sitä hemmetin Pozolea niin veikatkaapa vaan kaks kertaa että mitä meillä oli tänään kotona ruokana!!!!!!!!!!!!!! En tienny olisko pitäny itkee vai nauraa surusta vai tehä mitä koska oikeesti teki mieli hyppii seinille ku mielisairas apina ja oikeesti näyttää per.....hosia sille sopalle! EI NÄIN VOI KÄYDÄ KELLEKÄÄN! No, viides kerta toden sanoo, lautanen on nyt tyhjänä ja maha jälleen astetta mukavamman tuntusena.... Kirottu Pozole!!

Noniin, sitten itseasiaan. Tollanen pikku Pozolemanaus tohon alkuun piristämään teijänkin päivää. Voin kuvitella kuinka moni nauraa siellä vahingonilosena että muahhahaha siellä se Jonna joutuu pistelemään soppaa nassuun. Torstaina päivä meni rauhallisesti kotona, ainoa häiriötekijä oli tässä tekstissä jo sadasti mainittu Pozole jota meillä oli siis ruokana. Sen jälkeen mä menin suihkuun puhdistamaan ne keitoksen hajut ittestäni, ja aloin valmistautumaan iltaan. Illalla sitten kasin jälkeen lähettiin kohi Brunan kotia, mistä suunnattiin Pupisille "meksikojuhliin". No, siihen iltaanhan mahtu sitten vaikka ja mitä. Mä siis luulin, että se olis tällänen ilta mikä keskittyy enemmänki meksikolaiseen ruokaan ja meksikolaiseen musaan, mutta jo sisää astuessa huomasin että niistä juhlista oli pieni osa keskittynyt ruokailuun ja meksikolaiseen musaan. Tietenkin kun kaikki sai tietää, että minä, Bruna ja Adriano ollaan vaihto-oppilaita, niin perinteiset tequilan maistajaiset pääs alkamaan. Kämpästä lyöty myös pokeripöytä, jonka ääreen istahettiin sitten muutaman meksikonpojan kanssa pelailemaan erilaisia pelejä. Joista ei tietenkään tajuttu yhtään mitään. No, ilta jatku sitten ihan mukavasti siinä sitten meksikoveden ja meksikolaisten parissa, ja löysin mun tulevaisuuden aviomiehen nro.2! Se oli ehkä maailman ystävällisin, hauskin, parhaiten pukeutuvin ja ihanin meksikolainen jonka oon koskaan tavannut! (niin ja siis ykskään suomalainen ei yllä yhenkä meksikolaisen tasolle, joten miettikä siitä!) Juttelin sen kaa aika paljon illalla ja sillee. Ainiin, mutta yks asia mikä illan melkein pääs pilaamaan, oli...........POZOLE! Siis oikeesti tiiän koht tietä alkaa kyllästyttää toi sana itsesssää jo niin paljon ettei mitään rajaa, mut kuvitelkaa mun fiilikset ku sitä vaa kannetaa joka tilanteessa nenän eteen! No, onneks tällä kertaa se oli vähän erilaista, sellasta pelkästään kanaa sisältävää ja muutenkin paljon parempaa kun edellisillä kerroilla! Loppuillasta innostuttiin vähän tanssimaan ja laulamaan, ja eipä siitä illasta sitten sen enempää... ;p Kotiin rantauduin siinä kahen maissa (?)

Perjantaina alko jo vähän heikottamaan, en oo tottunut ihan oikeesti juhlimaan neljää iltaa viikossa peräkkäin. Noh, kuitenkin perjantainakin suuntasin juhliin illalla, tällä kertaa rotaryjuhliin. Toisaalta oli aika tylsät juhlat, mutta saipahan ainakin hengailla kavereitten kanssa ja tutustua niihin vähän paremmin :) Aika mummopainotteiset juhlat ne oli, mutta sai myös nauraa! Muunmuassa kun me vaihtarit päästiin hakkaamaan silmät sidottuina Piñataa (vai mikä sen jutun nimi on?), niin ei vaan oikeesti voinut olla hajoomatta ihan totaalisesti. Just tälläset jutut, joita ei ikinä Suomessa pääse luultavasti kokemaan, on niitä kaikista hienoimpia kokemuksia täällä! Ilta meni siinä vaihtareitten kaa juoruillessa ja kuvia otellessa, ja yhen jälkeen äiti tulikin isin kanssa hakemaan mua juhlista :)

Lauantaiks kutsuja tuntu satavan vaan entistä enemmän, ja olo oli jo oikeestaan enemmän epätoivonen kun innostunut. En vaan kertakaikkiaan enään jaksanut lähteä juhlimaan! Ilmotinkin äitille heti aamusta, että tänään mä en aio mennä minnekään muualle, kun enintään kahville kavereiden kanssa. Päivän vietinkin kotona lepäillessä, sillä voimat alko pikkuhiljaa olemaan todellakin lopussa. Illalla lähettiin Adrianon ja Mathilden kanssa Tipiokasin kautta Adrianolle katteleman leffaa. Ekana tarkotus oli mennä löllimään niitten uima-altaalle, mutta koska Karl teki jo tuloaan, niin tuuli ja pikkunen tihkusade ei houkutellut mua ainakaan uima-altaaseen :( Sovittiin, että joku toinen päivä otetaan kunnon relaax, ja löhöillään koko päivä vaan altaalla!
Leffan aikan meijän seuraan liitty Adrianon veli Arturo, Bruna ja joku Arturon kaveri. Kaikki muut kuukahteli siinä leffan aikana, mutta mä nauroin vedet silmissä suunnilleen alusta loppuun. (en toki ollut väsynyt, en!)  Niin, ja sitä leffaa ennen Adrianon laittaessa telkkaa päälle ruutuun pamahti Mr.Bean- leffa, ja ne jotka tuntee mun huumorintajun ja naurunlahjat voi vaan kuvitella sitä naurun määrää. Muut istu myös tässä tilanteessa hiljaa paikoillaan ja katto mua vaan vähä pitkään :----------D
Leffan jälkeen päätettiin Brunan, Mathilen ja Adrianon kanssa lähtee pitsalle. Arturo ja sen kaveri (ja oikeestaan myös Mathilde) halus lähtee baariin, mutta me muut ei oikeen innostuttu ajatuksesta, koska tällä hetkellä täällä olevat baarit ei oo kaikista turvallisimpia noista huumesodista johtuen. Kuulemma jos menee mihin tahansa baariin tai klubille, siellä on satavarmasti näinä aikoina ukkeleita pistooliensa kanssa. Näinpä mä ainakin suosin sitä pitsalle menoa!

Sellaset 200-vuotisjuhlat siis nyt takana. Anteeks kun tästä tuli vähän tällänen tylsä "Tänään tein tätä ja tota ja sitten seuraavana päivänä tein sitä ja tota ja sitten tein tätä ja tota" mutta kun en oikeen tiennyt, miten muuten kertoo näistä näitten päivien tapahtumista. Oli kuitenkin vähän erilaisia päiviä, kun mihin oon täällä tottunut! Ja oon kyllä ihan superonnellinen, että tulin tänne vaihtoon just tänä vuonna. Tää oli varmasti sellanen 5 päivän kokemus, mitä en tuu koskaan unohtamaan, ja mitä en olis voinut koskaan kokea missään muualla. Nyt on todistettu jälleen kerran, että kyllä nää meksikolaist osaa juhlia ihan eri tavalla kun suomalaiset. Ja myös, että elämä täällä maistuu vaan niin paljon paremmalta, kun Suomessa.
Ikävä on kuitenin teitä kaikkia, muistakaa se! Ootte joka päivä mun mielessä, vaikka täällä hehkutanki mun ihanasta elämästä. Älkää tekään unohtako minnuu, rakastan teitä!!!

mi país 200 años OSA I

Huhhuh!
Tämä viikko on ollu kyllä suoraansanoen pelkkää juhlaa. En oo paljoa ehtinyt kirjotellakkaan, kun sillon kun meksikolaiset pääsee juhlimisen vauhtiin, niin siihen ei kyllä loppua tunnu näkyvän ennen seuraavaa vuosituhatta. Tällä hetkellä olo on samaan aikaan pirtee ja väsynyt, tyytyväinen ja ei-tyytyväinen, iloinen ja surullinen, loppu ja täynnä energiaa uuteen! 4 Pozole-annosta rikkaampana, lievistä vatsakivuista kärsineenä ja uuden tukan kanssa jatketaan vuotta eteenpäin :)
Keskiviikkona tää hullunmylly siis alkoi. Aamulla meillä oli tietenkin mun tuurilla vielä tunteja, muilla kouluilla ei siis ollut. No, opettajat ei oikeen jaksanu keskittyä olennaiseen vaan tunnit meni vähän sellaseks pölinäks ja juhlien miettimiseks. Sellasta se meinaa vähän välillä täällä olla :) Koulun jälkeen suunnattiin äitin kanssa supermarkettiin ostamaan kaikki ruoat juhlia varten, minkä jälkeen mä rupesin valmistautumaan päätapahtumaa varten.

AINIIN!! Viikon, ellei koko kuukauden ihanin juttu ollut se, että MAVIS TULI SAN LUISIIN!!!! Eli pääsin siis monien viikkojen tauon jälkeen puhumaan jonkun kanssa suomea ihan näin face to face! Oli kyllä aivan mahtava tunne, voiko se oikeesti tuntua niin ihanalta kun pääsee höpöttämään kaikkea mahollista ilman että tarvii miettiä miten päin sitä verbiä taivuttaa ja mihin väliin tunkee adjektiivin! No, Mavisin ja muitten tyttöjen kaa nähtii El Doradossa ja siellä sit kierreltii ja jotku osti jotain vaatteita ym sen päiväsii juhlia varten. Ite en innostunu tuhlaamaan, en ymmärrä mitä mulle on täällä tapahtunu kun oikeesti en käytä rahaa yhtään mihinkään! Enintään jos käyn kavereitten kaa pari kertaa viikossa kahvilla, mutta muuten en koskaaan :o Que pasa?
El Doradosta suunnistin sitten Isan kanssa sen kotiin odottelemaan sen vanhempia (joiden kanssa lähettiin siis sitten myöhemmin sinne juhliin!) Oli tosi kiva päästä pitkästä aikaa juoruilemaan Isan kaa, koska se on itte ollu just vaihossa ja se ymmärtää tosi hyvin kaikkii vaihtarifiiliksii + et se on tosi huippukaveri muutenkin :) Mitäs, jauhettiin peruspaskaa niinkun aina (ei siis paskaa henkilöistä, niinkun toi Suomessa ymmärrettäis) vaan peruskuulumisia ja se sano että mun espanja on parantunu ihan uskomattomasti :---D Eka se ei meinannu uskoa että se olin minä joka jutteli sille sitä tahtia, se oikeesti kysy multa että mitä mulle on tapahtunu :D JA totes myös, kuten monet muut, että puhun paremmin kun se saamarin Morgane jonka naamaa mä päivä päivältä jaksan katella vähemmän. Mä oon yrittäny olla sitä kohtaa asiallinen aina ja koko ajan ja kyselen sen jutuista aina ja oon kiinnostunu ja kaikkee mut se ei, se ei vaan voi käyttäytyy mitenkä päin asiallisesti. Tai kyllähän se tota "te quierooo mi amor" jaksaa hokea mutta ei sitten kyllä voi mitenkä käytännössä sitä toteuttaa jajaaj mutta olkoon, molemmat äiditki sano että eti parempia kavereita tollasii ranskalaisii tarvi katella jos ei tuu juttuu :)

Puol kymmenen aikaan lähettiin sitten kohti niitä juhlia. Oli kyllä aivan törkeen hauskaa alusta alkaen, vaikka ei ehkä vois uskoa kun oli kuitenkin kyseessä enemmän sellaset "aikuisten juhlat". Siellä oli sellanen koomikko tai joku muu, joka aluks laulo ja soitti eri soittimia, minkä jälkee se alko vetää sellasta "pienimuotosta" showta ja kyllä sai nauraa tunnin putkeen vedet silmissä! Samalla mätettiin safkaa suihin sitä mukaa kun vaan ehittiin. Mä usuttauduin sellasten pikkulasten seuraan koska niiden pöydässä oli eniten ylimäärästä ruokaa, sitten ahmin siinä ja siirryin sen jälkee takas toisee pöytää HAHAHAHAHAJAJAJAJAAJJJJA oonko ees ovela vai syöppö tai mitäää :------D
Sitten myöhemmin illalla ihmiset tietenkin innostu tanssimaan. Täällähän se on ihan normaalia. No, mä en tietenkään päässy luistamaan velvollisuuksistani vaikka kuinka yritin, ja hetken päästä huomasinki tanssivani siellä parinkymmenen meksikolaisen seassa jotain perinnetanssia. Ja oli ihan yhtä huvittavan näköstä kun mun tanssiminen aina! Sai varmasti ihmiset vuoden naurut kaupan päälle jajajja! Tanssin ja juoruilun merkeissä jatkettiin sitten aina sinne 2-3 asti, jolloin äiti tuli hakemaan mua :) Väsyneenä mutta tosi tyytyväisenä ja hyvillä mielin suuntasin kotiin ja sitten melkeinpä suorinta tietä nukkumaan!
Nyt kolmea samanlaista iltaa rikkaampana painun untenmaille ja toivon että tästä neljän yön juhlarumbasta selvitään hengissä maanantaina takasin koulunpenkille :) Kirjotan huomenna näistä muista illoista ja laitan pikkasen kuvia, koska kerrankin, KERRANKIN mä oon pitänyt kameraa mun mukana!!! VIVA MÉXICO!

P.S Toi soppa tossa viimesessä kuvassa on yks meksikolainen perinneruoka, Pozole, jota näitten juhlapäivien aikana mätin naamaani neljä kertaa! Eihän siinä mitään, mutta a) en voinu sietää jotaki sellasia valkosia juttuja mitä toi keitos oli täynnä, ja b) lihat tos keitos oli ihan hirveel taval valmistettuja ja mulla jäi elinikäset traumat tosta.
Jos joudun näkemään tota keittoa kertaakaan ennen joulua, lupaan lisätä tänne kuvan missä näytän per.....hosia sille keitolle!!!!!!!!!!!!!!!

hero of war

Kirjotuksen otsikko kertookin aika hyvin tiivistetysti, että mitä mä tällä htkellä toivon kaikista eniten. Eli siis, että voisin kerrankin olla oikeesti se tän sodan sankari, tai että joku pliis vois olla se tän sodan sankari ja laittaa lopun tälle. En usko, että kukaan täällä tällä hetkellä nauttii tästä, ja kaikista vaikeinta se on meille vaihtareille, koska meijän kotimaissa ei vaan koskaan tapahdu mitään tällästä. Niinpä, helppohan niiden on meille sanoa että älkää huolehtiko, mitään ei tapahdu, mutta olkaa kuitenkin varovaisia. Niille se onkin ehkä normaalia, elää tälläsessä ympäristössä missä ei voi koskaan olla varma ettei joku hyppää pyssyn kanssa kulman takaa ja pamauta kuulaa kalloon.

Niin siis, jos joku ei oo vielä tietonen mistä ihmeestä mä nyt puhun, niin sain siis tossa pari päivää sitten kuulla että mun kaupungissa on tällä hetkellä käynnissä jonkinsorttisia ammuskeluja, ja tää ei siis oo todellakaan nyt kaikista turvallisin paikka asua tässä maailmassa, saati sitten tässä maassa. En tiiä oonko enemmän tällä hetkellä peloissani vai pettynyt mun vanhempiin, koska ne ei siis oo viittinyt mainita mulle asiasta mitään. Kun oon kyselly että miksköhän täällä liikkuu niin paljon poliisiautoja ja helikoptereita niin ne on vaan todennu että niinpä, onpa outoa. Ja ne on siis koko ajan tienny totuuden. Olis ollu musta ihan oikein kertoa myös mulle, vaikka tiiän ettei ne kertonu siks, ettei halunnut pelästyttää mua.

Perjantaina mun kaverit kuitenkin tosiaan valas mua asioista, kun kyselin että miks osa kavereista ei tuukkaan mukaan juhliin. "No koska niiden vanhemmat ei anna niiden mennä ulos" Jonka jälkeen selvis tää syykin, eli siis tääl on viimeset pari viikkoo ollu näitä ammuskeluja joiden vuoks niitä poliiseja etc on ollu niin paljon. No, äiti ja isi vaa jaktaa vakuuttelua siitä että ei ole mitään hätää. Kyllä mä siihen toisaalta uskon, mutta on se vähän pelottavaa ajatella että nyt on ite täällä keskellä tätä, mitä yleensä vaan lukee lehistä. Keskellä näitä levottomuuksia ja katuammuskeluja. Mutta toivon, että positiivisel mielellä ja terveellä varovaisuudella tästäkin selvitään. Vaikkakin kuulin, että myös tossa meijän kadulla oli toissayönä ammuskeluja, pääkadulla kuoli 4 ja kaveria uhkailtiin baarissa. Mutta  parempi yrittää olla panikoimatta ja yrittää elää elämää mahdollisimman normaalisti. Takas en tuu kesken kaiken vaikka mikä olis, tää on nyt mun elämä ja jos mun pitää elää sitä vähän varovaisemmin keskellä pienimuotosta huumesotaa, sitten elän!

Ja vaikka tää nt varmaan kuulostaa siltä, että oon todella peloissani ja onnettomana täällä, niin EI missään nimessä! Ihan hyvillä mielin jatkan eteenpäin, täällä menee tosi ekstrahyvin ilman tota hommaa, ja pystyn pitää noi hommat aika hyvin poissa mielestä :) Justiinsa pistelin poskeeni pari äitin tekemää herkkuhampparia kera chilin, ja nyt rupeen kirjottelemaan vähän minkä jälkeen vois kattoo vaikka jonkun leffan ja mennä tänään ajoissa nukkumaan. Huomenna edessä kouluviikko numero kaks, ja meksikoviikko numero kaheksan. Aika menee täällä ihan liiankin nopeesti, ihan just mulla on 1/5 ajasta täällä ohi.

esque...

Hola!
Enpäs nyt tiedä et mistä alottas kirjottamaan. Varmaan en muista kirjottaa kaikkee "tärkeetä"mitä nyt viimepäivinä on tapahtunu, mutta kirjottelen nyt jotain tosta miten koulu on alkanut ja sitä rataa:--) Niin ja muuten, kun tiedän että on myös niitä ihmisiä jotka ei halua lukea kuinka hyvin menee, niin sanon jo tässä vaiheessa että jos oot yks niistä jotka ei halua tietää mun onnellisuudesta, niin ruksaappa oikeesta yläreunasta nyt heti alkutekijöiks!
Elikkä siis, huomenna on eka kouluviikko virallisesti ohi. En voi sanoo muutakun, että wau!  Tajuun oikeesti nyt, että miks nää sano elämän alkavan vasta sitten kun koulutkin alkaa. Koulussa on ihan oma maailmansa, ja oon kyllä niin onnellinen että oon just tossa koulussa. Ja että oon täällä, Meksikossa! En tiiä mistä alottasin nyt ekana kertomaan, mutta otetaan vaikka opettajat ekana.
Aluks osa opettajista vaikutti siis suoraansanoen ihan kusipäiltä ja olin jo heittää lusikan nurkkaa ku tuntu niin toivottomalta ekat tunnit niiden kaa. Nyt kaikki on kuitenkin osottautunu tosi mukaviks, ja ne on tosi kiinnostuneita et mistä ollaan, mistä tykätään, millasia meijän kotimaat on ja miten ollaan viihytty etc. Tänään selvis kans, että meijän ei tarvi tehä läksyjä ennekun me saadaan jotkut erikoistunnukset nettiin. Niin, siis meillä ei oo oppikirjoja koulussa ollenkaan, vaian kaikki meijän "kirjat" tai siis muistiinpanot vähänniinkun on netissä sellases paikas mihin päästään tunnuksilla kirjautumaan sisään. Siellä on myös joka päivä läksyt ja sinne tehää läksyt, ja silleen. Musta aika kätevää, ei tarvi tuhlaa rahaa kirjoihin eikä kantaa myöskään mukana muutakun yhtä kansiota! Ja siis ilmeisesti tää systeemi ei oo mikään yleinen Meksikossa, vaan lähinnä meijän koulussa :)

Sitten seuraavaks vaikka ihmiset koulussa. Ihan täydellinen porukka! :--D Joka tunti on siis eri porukan kanssa, mutta tällä hetkellä mulla on joka aineessa ihan huippuihmisiä! Jos joskus sattuu menee luokkaan silleen ettei siel näy heti missää kavereita, niin hetkessä rupee kuuluu joka puolelta että: "Tuu tänne istumaan!" "Eiku tänne!" "Eiku tänne!" Haha, ja sillee niitä uusia kavereita sitten taas tulee :) En tajuu kuinka kaikki voi oikeesti olla niin ystävällisiä, ykskään ei oo vielä kattonu mitenkään paheksuvasti eikä tiuskinu, kaikki on tähän mennessä kyselly innoissaan kaikkea ja pyytäny kaikkialle ja silleen! Oon saanu jo aika paljon sellasii "parempia kavereita" (tai siis kuinka hyviä nyt viikossa voi saada jajaja) Viikonlopuks olis ihan liikaa tekemistä. Huomenna on yhen Gabrielin läksiäiset, joka lähtee kai vuodeks Intiaan. Mut yks Dani haluis kans nähä ja en oo nähny sitä monee viikkoo ja tahtosin kyl mielelläni nähä senki :( Sit olis viel yhet juhlat Oui'ssa, toiset juhlat jollain toisel klubil ja sit on viel pari tyyppii jotka on pyytäny tekemään jotain! VOI LUOJA! Hukun näihin menoihin!
Lauantaina olis sitten vuorossa; jonkun 18-synttärit, ilta Oui'ssa vaihtarikavereiden kaa, ilta Valerian ja Cliion kaa, ilta Alejandron kaa ja sata muuta kaveria ketkä on pyytäny ties mihin juhliin 8( Niinpä,yritäppä sitten päättää että mihin meet!

Sitten noista oppitunneista. Niissä ei oo siis mitään järkeä :---D Tai siis joo, kyl siellä pystyy keskittymään jos haluaa, mutta koska suurin osa ei halua, se on lähinnä hengailua, syömistä, juoruilua ja kaikkee tosi sekopäistä! Ja se, että kukaan ei pidä sua sekopäisenä vaikka tekisit mitä! Tänäänkin yks Francisco yhtäkkii vaan nous paikaltaan, meni seinän vieree ja alko hakkaa selkääsä siihen seinään. Sen jälkee se palas vaa paikallee, ja kukaan ei kiinnittäny siihen mitään huomiota :D Myöhemmin se kerto et sil oli selkä kipee ja se ajatteli et se auttais, wtf 8D Sit vähän ajan päästä toinen poika, Alejandro alkaa laulamaan Jinglebellsiä sitä joululaulua ja imitoimaan jotain pedofiilimiehiä, ja siltikään kukaan ei kato mitenkään oudosti! Jotkut nauraa mutta sellasel hyväl taval niinku itekki sitten lopulta tein, mutta kukaan ei pidä sitä mitenkään outona! :----D Tää on niiiiin mun mesta! Sit joskus ku ope selittää jotain siin luokan ees, niin joku saattaa vaan mennä sen koneelle ku ei jaksa kuunnella opetusta! Ja vaikka jotkut opettajat on olevinaan tosi tiukkoja, niin paskamarjat. Ei siellä tunneilla tarvi mitään tehdä eikä ketän kuunnella!

Nyt tähän on taas kertynyt ihan lukemisen verran tekstiä. Sen verran vielä lisään, että eilen juhlittiin Brunan synttäreitä sen kotona ja tutustuin tosi kivoihin ihmisiin ja vihdoinkin siihen ihanaan brassivaihtariin! Se oli niin sulonen ja sellanen hajamielinen, pikkasen ujo kans. Mut juteltiin siinä meijän mahtavilla espanjantaidoilla monta tuntia, vaikutti tosi hyvältä tyypiltä! :--) Pääsin myös laulamaan suomeks Paljon onnea vaan ja oli kyllä ihan kuulemisen arvonen suoritus :D:D:D:D::D:D:DD:.d.dd.DD:D.D:D:D::::D:D:D
Nyt painun kattelemaan koulujuttuja, olis kiva kun sais jotain aikaseks :) Jos ei muuta, niin alan pänttäämään uutta sanastoa päähän että pikkuhiljaa ymmärtäisin enemmän myös tunneilla!
Ciao y muyy bien fin de semana !

como te llamas? yordan?

voi kurjuus, en vaan oo ehtinyt (tai jaksanut) kirjottaa tällä viikolla, enkä nyttenkään jaksa pitkää tekstiä koska kello lyö jo kymmentä :( ääh kuvia laitan nyt jotain tohon... Sori ku oon tylsimyspäällä, mut eka kouluviikko on vaa vieny aika paljon voimia ku on stressannu joka päivä aika lailla kaikesta. Kyllä tääki tästä kun muuttuu rutiiniks niin sitte helpottuu :)
Tää viikko on siis mennyt koulun parissa. Kirjotin tekstin tossa vissiin maanantaina,pistän sen kans nyt näkymään kun en sillon muistanut/jaksanut/tms jajajaja! Mun espanja on edistyny aivan mielettömästi! Nyt saa koko ajan kuulla kaikilta kuinka hyvää espanjaa puhuu, ja on oikeesti tosi ihanaa ku pystyy selittää jo melkein mitä vaan espanjaks ja silleen, ettei tarvi ihan jokasta sanaa miettiä. Tunneillakin tajuun jo jonkun verran opetuksesta ja läksytkin menee siinä ja siinä. Tänään kävin kans vaihtamas mun tietokonetunnit matikaks ja espanjankielisen kemian enkun kieliseks... Vaikka olisin halunnu kemianki pois, mutta vaihtoehtona oli vaan lisää matikkaa tai fysiikkaa joten pysyttelin sitten siinä aineessa :---D
En nyt vaivaa teitä enempää turhilla hölinöillä. Ciao!
p.s. Ranskalaisvaihtarikaveri tuntee jonkun suomalaisen jonka sukunimi on Kurppa. Tuli muuten limsat nenästä kun kerto mulle tänään tosta jajajaja!
JA AINIIN! Pakko laittaa nyt tähän, oon ruvennu tekee silleen, että tylsillä tunneilla selaan sanakirjaa ja etin sieltä typeriä sanoja. Tässä on tän päivän saaliista osa!
el zueco = puukenkä
la zurra = selkäsauna
la zorrera = ketunpesä
el pie zoco = kampurajalka
el zángano = kuhnurimehiläinen
el xilófago = puunsyöjä
(ok olipa hauskoja, mut kyl noi mun tunteja piristi......)

mi primero día, dios mio!

Noniin, nyt se on sitten on virallisesti alkanut :D Pakko sanoo, että oli se astetta helpompaa ja kivempaa kun mitä mä aamulla sinne mennessä odotin :) Hengissä oon vaikkakin hieman pihalla kaikesta ja yritän vaan metsästää Facebookista kavereita, että voisin kysyä apua mm läksyjen tekoon ja kirjojen ostamiseen. Toivottavasti löydän jonkun joka osaa auttaa!

Eli siis aamulla heräsin hyvissä ajoin tossa kuuden jälkeen käymään suihkussa ja pakkailemaan kamoja ekaa päivää varten. En osannu ottaa mukaan oikeen muutakun vihkon, penaalin, eväitä, ipodin ja käyntikortteja! 20 yli seittemän startattiin äitin kanssa kotoa, koska meijän piti hakea myös Morgane kouluun kun sen isä ja veli oli lähteny jo ties minne aikasemmin. Matkalla panikoitiin Morganen kanssa ihan hulluina, koska ensinnäkään Morganella ei tosiaankaan ollu kouluun paitaa eikä lukujärjestystä, mitä ei kyllä ollu myöskään muilla vaihtareilla paitsi mulla ja Brunalla. En voi uskoa, että mä olin kerrankin se, jolla oli kaikki valmiina! Äitikin eilen totes kun juttelin sen kanssa illalla, että ehkä tää vaihtovuos tosiaan tekee hyvää kun mustakin alkaa löytyä mitä ihmeellisempiä (siis hyvällä tavalla) piirteitä...

No, saavuttiin ajoissa koululle ja lähettiin metsästämään lukkareita muille vaihtareille. Tunnit alko kasilta, ja tietenkin mun pahin pelko toteutu ja jouduin menemään yksin ekalle tunnille! Jalat ja kädet täristen lähin kävelemään luokkaa päin, luojankiitos olin sentään tsekannu valmiiks että missä mun luokka on! Siinä luokkaa kohti kävellessä sai kyllä ei-niin-mukavia katseita, tai siis ei mitenkään ilkeitä, mutta ihmiset töllötti tosi pitkään ja sano kun menin ohi että "es intercambista!" Kuvitteli varmaan etten ymmärrä kun sano sen ihan puheäänellä. Katoin sitte vähän pitkään niitä ja jatkoin matkaa kohti luokkaa :---D
Se tilanne kun menin sinne luokkaan, kaikkien kolmen tunnin alussa, oli ehkä hirveintä. Kaikki muut käänty kattomaan, ja siinä sitten yritin ettiä istumapaikkaa luokasta. Joka luokassa on pulpetit silleen, että on sellasia neljän ryhmiä. No, katoin että kuka näyttää kaikista ystävällisimmältä ja päätin iskeä perseeni sinne penkkiin! Ekassa ja toisessa luokassa toimikin tosi hyvin, sain pari tosi kivaa uutta kaveria (tai siis en oo varma tosta sanasta uusi, koska tunsin kai niistä ainakin yhen, vaikken ite muistakkaa. Mutta se tyttö tosiaan ties että oon Suomesta ja tuli halaamaan ihan innoissaan kun näki mut luokassa. Joten kai mä sen jostain tunnen!) Kolmannella tunnil ei käyny niin hyvin, ja päädyin istumaan yksin sellaseen neljän ryhmään jajaj :--D

Tunneilla tajusin periaatteessa paljon enemmän kun olisin olettanu, mutta en kuitenkaan hirveesti. Esimerkiks kemia tuntu aika toivottomalta, mutta pärjäsin aika paljon arvaamalla koska ne asiat oli tosi helppoja. Mut sanaston kaa oon vaa aika hukassa kun puhutaan esimerkiks jostain puhtaista aineista ja seoksista, nii en vaan tiedä että mitä pitäs tehä, ottaa sanakirja messii ja kattoo joka sana? Niin, ja ne opettajat olettaa että mulla ei oo mitään ongelmia espanjan kanssa. Hmm, ei tietenkään, keskiviikokskin teen varmasti aikajanan kemian historiasta espanjaks, kun en ymmärtäny että millaselle paperille se pitää tehä ja mistä voin ostaa kirjan :----) Näillä mennään!

Huomenna mulla on onneks kaks tuntia Morganen ja yks tunti Brunan kanssa. Oon siis kaks tuntia yksiin ja kaks tyttöjen kaa. Toivottavasti tajuisin enemmän, vähän kyllä pelottaa esimerkiks toi Meksikon historian tunti, mutta kai siitä hengissä selvitään! Tosiaan, ne tunnit kestää 1h45min /  tunti, ja meil on vartin välkät. Siin kerkee ihan hyvin haukata jotain, mut ne tunnit tuntuu kyl pikkasen pitkästyttäviltä kun ei voi osallistua eikä ehä oikee mitää :( Mut ihmeen nopeesti meni ku ajattelee et yli 100 minuuttii per tunti tajuumatta paljon mitään!
Tänään täytyy käydä vielä ostamassa joku erilainen kansio, koska tosiaan, kotitehtäviä ei saa palauttaa vihkosta repässyllä sivulla... Joten käyn ostamassa kansion mihin teen kans muistiinpanot, vähä helpompaa sitte ku kaikki samassa. Kohta lähen kans pitkästä aikaa zumbatunnille, viime viikolla en käyny kertaakaan ku kävin vaan juoksemassa päivisin. Kirjottelen joku päivä lisää kun ehdin ja laitan kuvia koulupaidast ja silleen! Ciao!

la escuela

Huomenna se päivä sitte koittaa! Koulu alkaa vihdoinkin! Toisaalta mua pelottaa enemmän kun koskaan ennen, ja toisaalta oon vaan helpottunut että vihdoinkin pääsee alottamaan ns normaalin arjen täällä:) Onhan siinä hyvät ja huonot puolensa, mutta luulen että hyviä puolia on rutkasti enemmän:
+ lukemattomasti uusia kavereita!
+ oppii käyttämään espanjaa ihan käytännössä ja kuulee kunnollisia keskusteluja
+ saa enemmän tekemistä päiviin eikä tarvi kököttää kotona pelkästään
+ saa mahollisesti enemmän tekemistä viikonlopuillekin kun saa uusia kavereita
+ tutustuu paremmin muihinkin vaihtareihin :)

Meillä on siis koulussa "uniformuna" pelkästään pikeepaidat joissa värivaihtoehtoina oli vaaleenpunanen, valkonen, tummansininen ja vihree. Mä ostin ittelleni kaks vaaleenpunasta ja yhen tummansinisen, kattellaa jos tarvin lisää vuoden aikana niin käyn sitten ostamassa :) Housut on vapaavalintaset, kuhan ne menee yli polvien. Ei siis sortsipäiviä vaikka olis kuinka kuuma :s Kengät saa kans valita itte ja hiuksetkin saa (kai) olla miten vaan. Ja tää on muuten kuulemma eka vuos, kun tuolla meijän koulussa on tollaset "uniformut", mikä onmusta ihan hyvä. Onpahan vähän helpompi aamulla miettiä mitä laittaa päälle, kun vaihtoehtona on vaan vaaleenpunane ja tummansininen paita!

Viikonloppu siis meni taas ihan liian nopeesti. Perjantaina en jaksanu hirveesti liikkuu kotoa minnekään, vaikka kutsuja oli kyllä pariinkin juhliin. Jäin siis kotiin ja iltamyöhäsellä lähettiin äitin kaa yöpalalle yhteen tollaseen katukeittiöön, ja tykkäsin kyllä paljon :) Syötiin jotain sellasia vähän niinkun sämpylöitä minkä sisäl oli vähä salsaaa, paaljon lihaa ja tomaattia ja avokadoa. Mmm-m!
Lauantaina ajattelin että tästä tulee samanlainen ilta kun ei mistään kuulunut mitään tekemistä, mutta sitten äiti kerto että Denis (mun toisen perheen sisko) oli soittanu ja kysyny mua kattomaan yhtä bändiä. No, pienen harkinnan jälkee päätin et eipä mul parempaakaan tekemistä oo joten mikäs siinä! Myöhemmin tajusin kanssa, että se mun unelmien mies on Denisen tosi hyvä kaveri,ja luultavasti se tulee myös mukaan!
No, iltaa innoissani odotellessani lähin käymään äitin ja isin kaa kaupoilla, ja käytiin siel ekstrahyvässä jätskipaikassa kans! Mmm-m olin kuolla koska ne jätskit siel on oikeesti vaan jotain niin vertaansa vailla! No, niinkun oon jo täällä tottunut, niin kiirehän mulla sitten tuli sinne Denisin luo. Kun tultiin kotiin suoristin nopeesti tukan ja vaihoin vähän kivemmat vaatteet ja lähin sitten Deniselle :) Sen poikaystävä tulikin nopeesti hakemaan meitä, ja suunnattiinkin yhteen baariin-ravintolaan kuuntelemaan bändiä. Onneks, koska mua ei aluks oikeen innostanut ajatus bändistä sen takia, että ajattelin joutuvani seisomaan jossain ulkosalla kattomassa sitä. Se paikka oli kuitenkin tosi viihtyisä :) Autosta ravintolalle kävellessä yritin saada selvää, mistä mun sisko ja sen poikaystävä puhu, ja sain sellasen käsityksen että se mun unelmien poitsu ei oo tulossa :( Sitten kuitenkin kun oltiin lähempänä ravintolaa niin selvis, että siellä se Javier olikin jo odottelemassa! No, mä siinä moikkasin muita ihan normaalisti ja annoin poskipusut ja moikkasin Javieria kanssa. Oli vielä sulosempi kun muistin!

No, ei kuitenkaan hirveesti päästy juttelemaan illan aikana, koska satuttiin istumaan ihan eripuolille pöytää :( Se vähä mitä kuitenkin juteltiin niin oli ihan kivaa :) Ja muutenkin, vaikka en hirveesti taaskaan päässyt keskusteluihin mukaan niin oli kyllä kiva olla ulkona. Välillä on vaan parempi lähtee pikkasen tuulettumaan!
Laitan huomenna kuvia noista mun koulupaidoista ja kirjottelen että miten eka päivä suju, jos vaan on illalla aikaa! Nyt pikkuhiljaa alan valmistautumaan nukkumaanmenoa varten, koska kello lähenee jo kymmentä ja haluun olla pirteenä ekana päivänä, ENKÄ kera mun tavanomaset tummansiniset silmänaluset :)
Toivottakaa mulle onnea, jos vaikka selviin sieltä elävänä takasin!
Ciao!

de compras

Vihdoinkin se päivä koitti, ja pääsin shoppailemaan! Vaikkakin reissu jäi vähäsen lyhyeks, mutta kuitenkin, pääsin shoppailemaan!!! Tää on se juttu mitä oon tässä seittemän viikkoa odotellu. Mutta no, toiset on lääkeriippuvaisii, toiset alkoholiriippuvaisii, ja mä, mä oon shoppailuriippuvainen. Ja siis shoppailuseurana oli 3 muuta vaihtaria, Bruna,Morgane ja Mathilde ja kaikista ihanin meksikolaistyttö jonka tähän mennes oon ehk tavannu, Karla! Voi vaan verrata siihen millasia suomalaiset yleensä on käytökseltään sellasia kohtaan joita ei tunne entuudestaan, ja siihen miten esimerkiks Karla tänään käyttäyty Brunaa ja Mathildee kohtaa, ku ne ei ollu ennen tavannu. On taas mallinottamisen paikka itse kullakin!

No, matkaan lähettiin siis iloisin mielin ja pulleroisin rahapussein. Kävin tänään siis vaihtamassa mun loput eurot pesoiks, ja niitten turvin lähin sitten suuntaamaan ostoskeskukseen. Ekoista kaupoista en löytäny oikeen mitään kivaa tai mitään, mikä olis kääntäny mun päätä mitenkään ihmeellisesti. Sitte tultii kuitenki sellaseen kauppaan mistä oon varmaan joskus ennenkin kirjottanu, muistuttaa tosi paljon Vilaa ja Gina Tricotia, mut sit kuitenki tosi erilainen. No, sieltä bongasin nää tän päivän tärkeimmät ostokset, eli elämäni ensimmäiset farkkulegginsit ja kaks aivan ihanaaa paitaa. Sen lisäks tuli ostettua neljät korvikset ja uus rajausvärihommamikäonkaan :) Ja rahaa meni reissulla yhteensä vähän päälle 50 euroa. Ostin siis farkkulegginsit, kaks paitaa, neljät korvikset ja rajaussysteemin! Mun mielestä ei mikään kallis keikka :)

En jaarittele nyt tähän enempää, muutakun että siellä hemmetin migracionmestassa on kyllä sellanen meno et hohhoh, eli en sittenkään oo vielä kai laillinen täällä maassa tai jotain, ku ne ei oo saanu jotain allekirjotusta johonki läpyskää ja tänää käytii siel jo kolmatta kertaa! HMPH! Ehkä sitten ens viikolla... Nyt tämä tyttö alkaa valmistautua jo mielessään viikonloppua varten, huomenna vielä edessä espanjantunnit ja lukkarin tekeminen koululla ja sen jälkeen viikonlopun viettoon! Hyvät viikonloput, kirjottelen lauantaina tai sunnuntaina luultavasti kun tylsyydessäni makailen taas täällä sängylläni mitään aikaansaamattomana 8)

p.s. äitin kirjaidea sai mut oikeesti innostumaan... jokanen voi ite miettiä mitä kirjaidea tarkottaa!
p.p.s KUVIA!

Ciao!

"no entendemos español!"

Tästä tulee kuvapainotteinen postaus, koska tiiän ettei kukaan jaksa loputtomiin lukea mun kilometrinmittasia hölynpölinöitäni :) Kirjotin muuten eilen aivan törkeen pitkän tekstin, mutta sössin kursivointien kanssa ja siitä tuli aika karmasevan näkönen, joten... Jätän sen julkasematta! Eipä siinä mitään elintärkeetä kerrottava ollutkaan :)

Tämä viikkokin alkaa olla jo paremmalla puolellaan! Paljon oon tällä viikolla jaksanu puuhailla, en oo nysväilly kotona niinkun mulla yleensä meinaa täällä olla tapana tälleen arkipäivisin... Ja paljon aikaa oon viettäny uuden tosi hyvän kaverin kanssa!
Maanantaina oli sellanen aika peruspäivä, aamulla lähin _reippaana_ espanjantunneille jonka jälkee matkasin La Lomaan vähän urheilemaan :) Maanantaina muuten myös kirjottelin tänne, eli en kirjottele maanantaista siis enempiä!
Tiistaina suunnattiin brassityttö Brunan kanssa tän kaupungin toiselle sporttiklubille, El Racquetiin! (en takaa oikeinkirjotusta...) Aluks mentiin tutkimaan vähän millanen kuntosali siellä oli, ei kuitenkaan viihytty siellä kovin kauaa koska se oli tooosi pieni kun vertaa La Loman tiloihin. Siinä vaiheessa tajusin, että olin unohtanu uikkarit kotioo :--( No, soitin pikapuhelun ja viiden minsan päästä äiti oliki jo siel klubin ovella mun uikkarit kourassa! Ei kuitenkaan jaksettu vielä vaihtaa uikkareita ja ruveta polskimaan, vaan päätettiin mennä tsekkaamaan klubin ohessa oleva ravintola.... Joka onkin sitten ihan oma tarinansa!

Eli siis, jo siinä vaiheessa kun astuttiin sisään sinne ravintolaan, niin oltiin molemmat vähän epäileväisin mielin. No, aluks meillä oli pieniä ongelmia juomien tilaamisessa, koska ei ymmärretty mitä se tarjoilija meistä oikeen halus. Lopulta kun saatiin tilattua juomat ja päästiin tutkimaan ruokalistoja niin huomattiin, että se olikin Japanilainen ravintola! Siinä vaiheessa oltas molemmat haluttu juosta pää viidentenä jalkana sieltä ravintolasta mahdollisimman kauas, mutta minkäs enää teit kun oltiin juomatkin jo tilattu. "Dios mioo, NO me gusta la comida aquí!!!" No, yritettiin ettiä jotain sieltä listalta, mikä ei olis niin japanilaista. Ei kuitenkaan ymmärretty siitä listasta hölkäsen pöläystä, koska se oli espanjaks! Tilattiin sitten joku missä näytti olevan riisiä,kanaa,lihaa ja katkarapuja (jotka mä ihan suosiolla hylkäsin mun annoksesta!) Onneks se annos osottautu ihan hyväks, ei tarvinu ruveta väkipakolla mättämään mitään sushia mitä molemmat vihataan... IYH!

Ruokailukin olis varmaan sujunu ihan hyvin, ellei olis tarvinu jokasen suupalan jälkeen päätä nostaessa katella kaikkien tarjoilijoiden häpeilemätöntä töllötystä :) Ei ollu muuten sitten kovin ahistava ja epämukava olo siinä syödessä kun joku seittemän nuorta miestä tapittaa ympäri ravintolaa, ja samalla kuuntelee mun ja Brunan _mahtavilla espanjantaidoilla_ käytyjä keskusteluja. Päätettiin molemmat pistää vähän vipinää kinttuihin, että päästäis nopeesti pois sieltä maailman ahistavimmasta paikasta! Kun oltiin saatu ruoat maksettua niin otettiin jalat alle pikkasen nopeesti ja vielä lähtiessäkin ne tarjoilijat vinkkaili silmää ja hyvä ettei pälle juossu. Ensimmäinen ja viimenen kerta siinä ravintolassa, sen takaan!


No, ei siitä reissusta enempää. Uitiin, syötiin, höpöteltiin. Vaikkakin aluks meillä oli pienimuotosia kommunikointiongelmia, koska Bruna ei osaa oikeen vielä espanjaa, ja sen espanja on enemmänki sellasta portugali-espanja-sekotusta :) Ja mä en taas tiiä kaikkii sanoja viel espanjaks, joten siinä sitten välillä turvauduttiin aika rankasti elekieleen, ja jos asia ei siltikään tuntunu menevän perille niin siirryttiin vaan seuraavaan aiheeseen! Illalla kun lähettiin kotiin niin sovittiin, että treffataan tänään ruoan parissa! (mikä oli meijän molempien mielestä huomattavasti mukavempi idea, kun tää tän päivänen kuntoilu jonka meijän äidit keksi meille...) Tänään sitten soittelin Brunalle tossa kuuden aikaan kun olin selvinny päivän kieli- ja liikuntavelvollisuuksista ja ruokailusta himassa, ja sovittiin että mennään hakemaan Bruna puol seiskan aikoihin :) Tarkotus oli mennä kahville, mutta niinkun oon maininnu, täällä ei yleensä mee asiat niinku on tarkotus jajaj! Äiti siis heitti meijät tohon keskustaan, missä on mm Starbucks, Cafe Punta del Cielo, Tipióka ym kahviloita. Meijät siihe jättäessää se kuitenki mainitsi, että yhestä paikasta saa ihan törkyhyvää jätskiä. No, sinnehän me sitten Brunan kanssa yksinajatuksin suunnattiin :---D Ja oli muuten hyvä että suunnattiin!


Se jäätelö siellä oli aivan taivaallista! Voin kertoa, että nyt mä oon löytäny Ben&Jerrysin voittaneen! Itte otin jätskin Browniella, Bruna otti Crunchilla. Molemmat oli aivan hemmetin herkkuja! Niitä nautiskeltiin joku tunti siinä, sillä ne annokset oli ihan huuuuge kokosia! Sen jälkeen lähettiin vähän siihen ympäristöön kuvailemaan ja kävelemään, ja höpöteltiin kaikkea siinä samalla :) Tällä hetkellä Bruna tuntuu kaikista parhaimmalta kaverilta täällä, ja sekin sano mulle kun oltiin matkalla kotiin, että se tykkää tosi paljon olla mun kaa ku oon tällänen pikkasen sählä ja höpöttelen koko ajan ja keksin aina hulluja ideoita jajaj! Onneks oon tutustunu siihen, ja hyvällä tsäkällä päästään samalle luokallekin kun koulu alkaa :) Perjantaina mennään kattomaan lukkarit ja sellaset, ja lauantaina käyään ostamassa koulupaidat ja vihkoi ja kynii sun muita!
Alan muuten ymmärtämään päivä päivältä enemmän mitä nää tarkottaa sillä,että tää on pieni kaupunki! Tänään kierreltiin ehkä sellasella neliökilometrin alueella, ja törmäsin silti kahteen tuttuun! Ja siis se, että tosiaan mä törmäsin kahteen tuttuun, vaikken sinänsä vielä hirveesti porukkaa täältä tunne! Mutta oli kyl tosi sellanen "kotosa" fiilis ku tuli ihmisiä vastaan ja istu jossain ja kuulu vaan että "Jonnaaa!! Holaaa como estas?" ja sit huikkas vastaukset ja jatko matkaa :)


Mun ei pitänyt kirjottaa paljoa!!!! Lo siento mis amigos jajaja! Mutta nyt loppuun muutama kuva tältä päivältä, en laittanu nyt kaikkia että jää sitten pahojen päivien varalle jos en muista kantaa kameraa mukana :) Ciao!
p.s. hyvää hääpäivää mis papás en finlandia :)