cuando me canso!

Bongasin tossa just, että bloggerin etusivulla on tollanen linkki jonka tekstinä on "Mitä lukemisella tarkoitetaan?" Ja joo o tiiän ettei se tarkota sitä miltä kuulostaa, mut olisko tyhmempään muotoon voinu totaka kysymystä laittaa :---D No, kuitenkin asiasta aasin pas.....teijaan, viikot senku kuluu vaa koko ajan nopeemmin! Kohta tuleepi yhdeksäs viikko täällä täyteen, melkein 1/5 täällä olosta alkaa siis olla jo takana! EI!!!! Kuulostaa erittäin huonolta, sillä oikeesti nyt koulun alettua mun elämä täällä on alkanut rullaamaan paremmin kun hyvin! Mulla on koulussa toooosi tosi paljon kavereita, joka päivälle melkein riittää jotain tekemistä, joskus liikaakin, ja tää alkaa oikeesti tuntua mun elämältä eikä joltain luuskailulta toisten nurkissa. Eilen mietin kotiaki ja tajusin, että tää on alkanu oikeesti nyt tuntua ihan kodilta. Voin mennä täällä melkein miten vaan haluun ja tehä mitä tykkään, ja nyttenkin tulevana viikonloppuna äiti joutuu lähtee isin työkaupunkii ja jäädää siskon kaa kahestaa tänne perjantaiks ja lauantaiks. (Niin, huono puoli on sitten se että perjantaina ei oo ketään kyydittämässä jos haluis juhliin lähtee... Mutta ehkä tyydyn kotioleiluun, kutsun vaikka kavereita kattomaan leffaa tai jotain!)

Tällä viikolla on ollu vaikka mitä, mitä oon tehnyt, mitä olis pitänyt tehdä, ja mitä en oo tehnyt. Maanantaina me leivottiin äitin kanssa mokkapaloja!!! Aluks homma näytti menevän aivan päin hevosen häntää. Äitillä ei ollu desimittaa vaan käytettiin jotain Tupperin "kuppimittaa" ja meijän sokeri-muna-vaahdosta tuli jotain ennenäkemätöntä. No, korjattiin kuitenkin se homma ja jatkettiin paremmalla menestyksellä. Lopputulos oli mas o menos como en Finlandia, pero no la misma! Sisko ja mamma tykkäs kuitenkin aivan tosi paljon,onneks, sillä tänään vaakaa katsoessani sain huomata että yks mun viidestä menetetystä kilostani oli palannut pahamaineisten viiden juhlapyhän ansiosta! Ja viime viikolla en myöskään käyny yhtenäkään päivänä La Lomassa :( Tällä viikolla otin kuitenkin itteäni niskasta kiinni; Zumbaa, Body Jamia, juoksua... Ja ei asiaa koulun kahvilaan josta saa 50 sentillä muunmuassa: ISON donitsin, 0,6l limpparin, sipsipussin+salsan, keksipaketin, burriton, la tortan, pähkinöitä etc. Veikatkaapa vaan tekeekö tiukkaa pysyä kaukana sieltä!
Tänään sain kuitenkin kokea aina niin ihania vahingonilon hetkiä, kun mun vihaamani ranskalaistyttö ilmotti että on lihonnut ekan kuukautensa aikana täällä 5kg! Jonka jälkeen se totes että se on kamalinta ikinä sen elämässä, ja lähti ostamaan sipsejä cafeteriasta..... Que bueno! Va a bajar, claro! No, kuitenkin. Mä en oo kertaakaan vielä sortunut tuolal kahvilassa muhuun kun yhteen quesadillaan ja vesipulloon. Oon meinaan aika ylpee ittestäni :-----)

Eilennä lähin taas pitkästä aikaa mun rotaryklubille, koska Santiago ja Isa sano että ne tulee kanssa :) No, mulla oli mun presentacion ja ennen sitä mua jännitti aivan hemmetisti. Vaikka siellä tilaisuudessa oli joku 10 ihmistä, mutta kaks kuukautta täällä ja mun piti hoitaa koko homma espanjaks. Huhhuh! Mutta hoidin kuitenkin homman ihan ansiokkaasti kotiin ja syötiin siinä vähän tortilloja ja 11 aikaan lähin naapurinsedän kyydissä kotiin. (kuulostipa lupaavalta...) Kotiin tullessa mua odotti _ilonen yllätys kun mun siskon 10 neljätoistavee kaveria oli täällä. Ja mä kun tosiaan suunnittelin meneväni ajoissa nukkumaan!!! No, eihän siinä muu auttanut kun odotella että ne lähtis. Ne siis oli menossa yhen meijän lähellä asuvan tytön oven taakke laulamaan sille synttärilaulua. Äiti kerto, että täällä se on ihan seminormia. Hmmm, olispa suomessakin. Ja samoin serenadit. Että jos joku poika tykkää tosi paljon tytöstä, niin ne usein palkkaa tälläsen ryhmän ikkunan alle soittamaan. Voi kun mäkin löytäsin täältä sellaen pojan!

En haluu tehä tästä nyt pitkää postausta ettei teil mee taas ikä ja terveys lukiessa, mutta sunnuntaista vielä. Oli jälleeen yks reunion de intercambistas, mas o menos bueno. Mentiin mun kolmannen perheen serkkujen kotiin, ja syötiin siellä hamppareita ja tanssittiin, juteltiin ja otettiin kuvia. Oli toisaalta ihan kivaa, mutta Morganen käytös mua kohtaan vaan pisti veren kiehumaan taas astetta kovempaa. Niin, ja tänään mä sitten lopulta ensimmäistä kertaa Meksikossa sain pienimuotosen raivokohtauksen koska ei vaan hermot kestänyt enää kuunnella niitä Morganen juttuja. Onneks oon saanu niin paljon kavereita jo, ettei mun tarvi viettää sen kanssa sekunttiakaan rotaryhommien ulkopuolella, jos en halua. (Ja mun onnea tietty, että lauantaina on taas joku vaihtarijuttu con Morgane + muut....)
Nyt muutama kuva tuolta rotaryhommasta ja jotain muuta kans. Oon muuten ansioitunu täällä kemian opiskeluissa tosi yllättävästi, kaikki mun luokkakaveritki on ihan ihmeissää kuinka mä voin olla niin hyvä pieni kemistinalku! No, kai niistä H.Aulion opeista on sitten jotain hyötyäkin ollu...
Nyt painan pään tyynyyn ajoissa ja alan kattelemaan kivoja kuvia teistä :) Buenas noches México, hyvää huomenta Suomi :) "....olen kansalainen kahden maan...."