TÄÄ EI VOI OLLA TOTTA! TÄÄ EI VAAN VOI OLLA TOTTA! Eilen kun menin täällä manaamaan sitä hemmetin Pozolea niin veikatkaapa vaan kaks kertaa että mitä meillä oli tänään kotona ruokana!!!!!!!!!!!!!! En tienny olisko pitäny itkee vai nauraa surusta vai tehä mitä koska oikeesti teki mieli hyppii seinille ku mielisairas apina ja oikeesti näyttää per.....hosia sille sopalle! EI NÄIN VOI KÄYDÄ KELLEKÄÄN! No, viides kerta toden sanoo, lautanen on nyt tyhjänä ja maha jälleen astetta mukavamman tuntusena.... Kirottu Pozole!!
Noniin, sitten itseasiaan. Tollanen pikku Pozolemanaus tohon alkuun piristämään teijänkin päivää. Voin kuvitella kuinka moni nauraa siellä vahingonilosena että muahhahaha siellä se Jonna joutuu pistelemään soppaa nassuun. Torstaina päivä meni rauhallisesti kotona, ainoa häiriötekijä oli tässä tekstissä jo sadasti mainittu Pozole jota meillä oli siis ruokana. Sen jälkeen mä menin suihkuun puhdistamaan ne keitoksen hajut ittestäni, ja aloin valmistautumaan iltaan. Illalla sitten kasin jälkeen lähettiin kohi Brunan kotia, mistä suunnattiin Pupisille "meksikojuhliin". No, siihen iltaanhan mahtu sitten vaikka ja mitä. Mä siis luulin, että se olis tällänen ilta mikä keskittyy enemmänki meksikolaiseen ruokaan ja meksikolaiseen musaan, mutta jo sisää astuessa huomasin että niistä juhlista oli pieni osa keskittynyt ruokailuun ja meksikolaiseen musaan. Tietenkin kun kaikki sai tietää, että minä, Bruna ja Adriano ollaan vaihto-oppilaita, niin perinteiset tequilan maistajaiset pääs alkamaan. Kämpästä lyöty myös pokeripöytä, jonka ääreen istahettiin sitten muutaman meksikonpojan kanssa pelailemaan erilaisia pelejä. Joista ei tietenkään tajuttu yhtään mitään. No, ilta jatku sitten ihan mukavasti siinä sitten meksikoveden ja meksikolaisten parissa, ja löysin mun tulevaisuuden aviomiehen nro.2! Se oli ehkä maailman ystävällisin, hauskin, parhaiten pukeutuvin ja ihanin meksikolainen jonka oon koskaan tavannut! (niin ja siis ykskään suomalainen ei yllä yhenkä meksikolaisen tasolle, joten miettikä siitä!) Juttelin sen kaa aika paljon illalla ja sillee. Ainiin, mutta yks asia mikä illan melkein pääs pilaamaan, oli...........POZOLE! Siis oikeesti tiiän koht tietä alkaa kyllästyttää toi sana itsesssää jo niin paljon ettei mitään rajaa, mut kuvitelkaa mun fiilikset ku sitä vaa kannetaa joka tilanteessa nenän eteen! No, onneks tällä kertaa se oli vähän erilaista, sellasta pelkästään kanaa sisältävää ja muutenkin paljon parempaa kun edellisillä kerroilla! Loppuillasta innostuttiin vähän tanssimaan ja laulamaan, ja eipä siitä illasta sitten sen enempää... ;p Kotiin rantauduin siinä kahen maissa (?)
Perjantaina alko jo vähän heikottamaan, en oo tottunut ihan oikeesti juhlimaan neljää iltaa viikossa peräkkäin. Noh, kuitenkin perjantainakin suuntasin juhliin illalla, tällä kertaa rotaryjuhliin. Toisaalta oli aika tylsät juhlat, mutta saipahan ainakin hengailla kavereitten kanssa ja tutustua niihin vähän paremmin :) Aika mummopainotteiset juhlat ne oli, mutta sai myös nauraa! Muunmuassa kun me vaihtarit päästiin hakkaamaan silmät sidottuina Piñataa (vai mikä sen jutun nimi on?), niin ei vaan oikeesti voinut olla hajoomatta ihan totaalisesti. Just tälläset jutut, joita ei ikinä Suomessa pääse luultavasti kokemaan, on niitä kaikista hienoimpia kokemuksia täällä! Ilta meni siinä vaihtareitten kaa juoruillessa ja kuvia otellessa, ja yhen jälkeen äiti tulikin isin kanssa hakemaan mua juhlista :)
Lauantaiks kutsuja tuntu satavan vaan entistä enemmän, ja olo oli jo oikeestaan enemmän epätoivonen kun innostunut. En vaan kertakaikkiaan enään jaksanut lähteä juhlimaan! Ilmotinkin äitille heti aamusta, että tänään mä en aio mennä minnekään muualle, kun enintään kahville kavereiden kanssa. Päivän vietinkin kotona lepäillessä, sillä voimat alko pikkuhiljaa olemaan todellakin lopussa. Illalla lähettiin Adrianon ja Mathilden kanssa Tipiokasin kautta Adrianolle katteleman leffaa. Ekana tarkotus oli mennä löllimään niitten uima-altaalle, mutta koska Karl teki jo tuloaan, niin tuuli ja pikkunen tihkusade ei houkutellut mua ainakaan uima-altaaseen :( Sovittiin, että joku toinen päivä otetaan kunnon relaax, ja löhöillään koko päivä vaan altaalla!
Leffan aikan meijän seuraan liitty Adrianon veli Arturo, Bruna ja joku Arturon kaveri. Kaikki muut kuukahteli siinä leffan aikana, mutta mä nauroin vedet silmissä suunnilleen alusta loppuun. (en toki ollut väsynyt, en!) Niin, ja sitä leffaa ennen Adrianon laittaessa telkkaa päälle ruutuun pamahti Mr.Bean- leffa, ja ne jotka tuntee mun huumorintajun ja naurunlahjat voi vaan kuvitella sitä naurun määrää. Muut istu myös tässä tilanteessa hiljaa paikoillaan ja katto mua vaan vähä pitkään :----------D
Leffan jälkeen päätettiin Brunan, Mathilen ja Adrianon kanssa lähtee pitsalle. Arturo ja sen kaveri (ja oikeestaan myös Mathilde) halus lähtee baariin, mutta me muut ei oikeen innostuttu ajatuksesta, koska tällä hetkellä täällä olevat baarit ei oo kaikista turvallisimpia noista huumesodista johtuen. Kuulemma jos menee mihin tahansa baariin tai klubille, siellä on satavarmasti näinä aikoina ukkeleita pistooliensa kanssa. Näinpä mä ainakin suosin sitä pitsalle menoa!
Sellaset 200-vuotisjuhlat siis nyt takana. Anteeks kun tästä tuli vähän tällänen tylsä "Tänään tein tätä ja tota ja sitten seuraavana päivänä tein sitä ja tota ja sitten tein tätä ja tota" mutta kun en oikeen tiennyt, miten muuten kertoo näistä näitten päivien tapahtumista. Oli kuitenkin vähän erilaisia päiviä, kun mihin oon täällä tottunut! Ja oon kyllä ihan superonnellinen, että tulin tänne vaihtoon just tänä vuonna. Tää oli varmasti sellanen 5 päivän kokemus, mitä en tuu koskaan unohtamaan, ja mitä en olis voinut koskaan kokea missään muualla. Nyt on todistettu jälleen kerran, että kyllä nää meksikolaist osaa juhlia ihan eri tavalla kun suomalaiset. Ja myös, että elämä täällä maistuu vaan niin paljon paremmalta, kun Suomessa.
Ikävä on kuitenin teitä kaikkia, muistakaa se! Ootte joka päivä mun mielessä, vaikka täällä hehkutanki mun ihanasta elämästä. Älkää tekään unohtako minnuu, rakastan teitä!!!
No hay comentarios.:
Publicar un comentario