eivät ne kukkaset kuki turhaan

Nyt oli pakko tulla kirjottamaan pikakirjotus, kun on tänään ja viikonloppuna ollu vähän ristiriitasia fiiliksiiiii :/ En siis kirjottele nyt viikonlopun tapahtumista, kirjotan niistä joku päivä kun on kunnolla aikaa ja halua keskittyä :)
Eli siis lauantaina meijän "rotarysaarnaustapahtumassa", jossa siis neljästä viiteen tuntiin meille vaan saarnattiin siitä millasia meijän pitäis tääl olla ja mitä ei saada tehä ja mitä pitää tehä, puhuttiin jutuista jotka sai mut osittain vähä miettii tätä mun tilannetta täällä. Meijän piirin presidentti puhu, että meillä pitäis olla enemmän meksikolaisia kavereita kun vaihtarikavereita. Sit puhuttiin myös koti-ikävästä, josta se saarnas varmaan puol tuntia. Luuleeko se että se autto sitten yhtään ketään parempaan suuntaan ku siitä jauhetaa ja jauhetaa? Hohhoh! Mutta siis asiaan. Tällä hetkellä mun paras meksikokaveri on ehdottomasti ja aivan varmasti brassivaihtari Bruna, jonka kanssa vietän tosi paljon aikaa, juttelen puhelimessa koulun jälkeen ja voin puhuu sen kaa mistä vaan. Tuun sen kanssa tosi hyvin juttuun ja se ymmärtää aina miltä tuntuu paremmin kun kukaan muu ja mä myös ymmärrän sitä. Ja tuun sen kanssa sataviiskymmentä kertaa paremmin toimeen, kun Morganen. Muita tosi hyviä kavereita tällä hetkellä on Adriano ja Bernardo, brassipojat ja Max, eua:n poika. Mutta tuli siin kyllä vähän sellanen syyllinen ja huono olo oikeesti kun yks saarnaa kun viimestä päivää siitä, ettei saatais liikkuu paljoa muitten vaihtareitten kanssa, vaan pitäs keskittää huomio niihin meksikolaisiin kavereihin.

Totuus on kuitenkin se, ettei esimerkiks mulla ja Brunalla oo vielä hirveesti sellasia "ystävähengaussoittelukavereita". Vaikka meil on kyllä varmaan päälle 50 kaveria koulusta ja ihmisiä jotka joka päivä koulussa juttelee ja sitä rataa, niin me ollaan nyt tunnettu ne noin kolme viikkoo, ja jotenki ei vaa tunnu viel kukaa sellaselta paremmalta kaverilta. On mulla kyllä niitä parempiakin kavereita, mutta niitä en nää paljoa, koska ne on eri kouluissa. Mutta jotenkin vaan tuntuu, ettei kukaan oo viel sellanen kaveri jonka kaa mennää koulun jälkee kahville juoruilemaan jutuista ja naureskelemaan kaikelle. Bruna tuntuu täl hetkel eniten sellaselta ihmiseltä, enkä ymmärrä miks mun pitäs ettimällä ettiä jotain parempaa? Kyllä mä kuitenkin muittenki kanssa vietän aikaa, käyn shoppailee ja juhlissa mun meksikolaisten kavereiden kanssa. Mutta en vaan niin paljoa kun Brunan ja Adrianon.

Ja nyt viikonlopun jäljiltä mul on ollu oikeestaa vähän sellanen pelokas olo sen takia, et saanko mä koskaan täältä sellasii kunnon kavereita. Vaikka muistelisin että jotkut puhu et sellasii sydänystävii tulee ehkä sitte siin puolenvälin paikkeilla. Mut mulla on nyt kuitenki jo päälle kaks kuukautta tääl takana, ja mul ei oo viel sellasii erityisiä ystäviä. On paljon niitä jotka facebookissa laittelee viestii et milloin nähää ja soittelee et koska kerkeis nähä, mutta silti, jotenki ton lauantain jäljiltä jäi vaan vähän sellanen ristiriitanen fiilis :/
Mutta siis tästä hommasta huolimatta tällä hetkellä meksikofiilis on tosi hyvä :) Lauantaina oli pienenmoinen ikäväkohtaus tosiaan, mutta sunnuntaina juttelin suomenperheen kanssa vajaat 3 tuntia ja tuli taas parempi mieli :) Nyt on uus viikko taas lähteny käyntiin, koulussa tajuun päivä päivältä enemmän. Kai. Mutta ei sillä niin väliä vaika en tajuais, koska kokeilla ja muilla ei tänä vuonna oo niinkän väliä :p Ja meillä on muuten vissiin n kuukauden päästä kemiakilpailu ryhmittäin..... No, mun ryhmässä on Bruna PLUS RICKY, eli se koulun pahin nörtti-ällö-outo-tosihämärä-tapaus. No, pääseepähä kiusaa sitä koska voittajaryhmän jäsenet saa automaattisesti kokeesta 10, niin Rickylla on kyllä motivaatio korkeella, katellaa mitä keksitää...... :------D

Yks juttu muuten mistä oon aivan superhyperonnellinen; mulla on yks ainoista aivan mahtavista hostperheistä tässä kaupungissa. Lähestulkoo kaikki kaverit kertoo melkein päivittäin jotain huonoo niiden perheistä, ja ne oikeesti vaikuttaa vähän toispuoleisilta sen perusteella mitä oon kuullu ja mitä oon niihin tutustunu. Mulla on kuitenkin oikeesti mun omasta mielestä ihan täydellinen perhe. Äiti ja isi kohtelee mua kun tytärtä, antaa mun mennä oikeestaan aina kun haluun. Osaa kuitenkin olla tiukkoja tarvittaessa ja asettaa rajoja jos tarve on. Äitin kaa myös voin jutella kaikesta, ja usein jutellaaki ruoan jälkee tosi paljon ja vaikka välillä äiti totetaa että "Voi Jonna kun sulla tota juttua riittää... niin silti meillä on melkein päivittäin tosi hyvii keskusteluja :) Ja musta tuntuu et se johtuu myös musta osittain . Mä noudatan aina sääntöjä ja kotiintuloaikoja, autan pöydän kattamises ja purkamisessa ja kysyn aina jos äiti tarvii apua ja lähen esimerkiks supermarkettii sen mukaa, yritän osallistuu ja olla osa tätä perhettä. Kun esim Morgane ei noudata kotiintuloaikoja, ei vietä oikeestaan koskaan aikaa perheensä kanssa eikä välitä mitä ne siitä ajattelee.
Nyt loppuun muutama kuva näitten ekojen kuukausien ajalta :)

toka päivä meksikossa, meksiko city

kotiiii

max, estados unidos

mathilde de francia, adrianon uima-altaalla

minä ja piñata (...ihan näkemisen arvosta xd)

Nyt alkaa luomet painaa jo niin paljon että prefiero ir a dormir. Mañana escribiré más! Besos, Ciao!