95 días, 95 noches

100 päivän limiitti lähestyy kovaa vauhtia :) En vaan voi uskoo, että oikeesti oon ollu täällä jo niin pitkää! Vaikka tällä viikolla väsymys on painanut iltasin rankasti silmäluomia kiinni pitki päiviä, niin siltikin aika menee yhä vaan nopeammin. Kohta on jo joulu, sitten vaihan perhettä, parin kuukauden päästä vaihdan taas perhettä ja sitten rupeekin jo koulut olemaan ohi! Ja sitten pitää alkaa suunnitella sitä kaikista pelottavinta juttua, kotiinpaluuta. Tällä viikolla on kyllä satunnaisesti ollu kanssa ikävähetkiä, mutta niistä on selvitty tosi hyvin :) Enää en oo moneen viikkoon itkenny sen takia että olis ikävä kotia, välillä vaan sitä kaipaa kavereita ja jutustelua niiden kanssa... Onneks on kaikki maailman hökötykset keksitty niin pystyy näkemään ja juttelemaan niidenkin kanssa!

Tällä viikolla otin taas itteäni niskasta kiinni, ja tiistaina ja keskiviikkona otin itteäni kunnolla niskasta kiinni ja lähin vähän urheilemaan. Tiistaina mentiin Morgin ja Brunan kanssa Racquetiin (Mikä on sellanen vähän huonompi kuntoklubi täällä, ite tykkään enemmän siitä mun omasta). Juostiin ja tehtiin vähä lihaskuntoa, minkä kyllä taas huomas seuraavana aamuna! Eilen sitten suunnattiin Morgin kanssa La Lomaan ja päivän saalis oli juoksua, kuntopyöräilyä, lihaskuntoa ja zumbatunti. Myös tänään aamulla oli huomattavissa kun kävely vähän takelteli! Tällä viikolla oon yrittäny vähän rajottaa syömistäkin koska viime viikolla meni aika mässäilyks. Eilen kävin kuitenkin vaa alla ja ihan samaa lukemaa näytti; samalla kun muut kauhisteli 2-7 lisäkiloaan, mä kattelin tyytyväisenä mun 4-5 lähtenyttä kiloa... Huomenna varmaan meen kanssa ennen illanmenoja vähän juoksemaan tms, jos ei nyt taas innostuta ihan hirveesti menemään joka paikkaan.

En oo vissiin vielä kirjottanu viime lauantaista, kun lähettiin istuttamaan puita mun rotaryklubin presidentin kanssa! Ekana kun äiti kerto mulle tästä jutusta torstaina (jos oikein muistan) niin olin vähän niin ja näin, mutta enhän mä kieltäytyäkkään kehannu. Perjantaiyökin sitten vähän venähti, ja nukkumaan olisin päässy puol 2 aikaan ellei Juanpablo oli häiriköiny mua puhelinsoitoillaa seuraavan tunnin ajan. ARGH!! No, lauantaina herätyskello piippas siinä puol kasin jälkeen, ja ku sain nostettua ruhoni sängystä niin ei oikeestaan enää väsyttäny niin pahasti. Haettiin Bruna, ja suunnattiin mun presidentin talolle, mistä matka alko kohti jotain hämärää aluetta, tavotteena 100 puun istuttaminen.
Kun päästiin perille, niin sain kyllä taas olla tosi tyytyväinen että olin lähteny kattomaan mikä on homman nimi. Se maisema oli niin nätti, ja tiesin heti etten ikinä Suomessa kyllä olis voinu nähä mitään sellasta! Laitan kuvia kanssa tohon vähän myöhemmin. Pari tunti sitten ihan tosissaan istutettiin puita, ja koska se maa oli ihan pirun kovaa ja ennen istutushommia käveltiin sellasta ihmemaastoa ylös alas vuoristoja niin kyllä sunnuntaina sai huomata että oli paiskinu hommia :) Työpäivän jälkeen lähettiin Brunan kaa Racquetiin ottamaan arskaaa ja uimaan altaalle, minkä jälkeen päädyttiin iltapizzalle. Muuta en lauantaina oikeen jaksanu tehä, koska niinkun edellisessä päivityksessä näky niin paloin aika pahasti ja kaikki vaatteet sattu aika hemmetisti mun päällä ;( Vietin sitten illan kotona, pitkästä aikaa!

Niin, perjantaistakaan en tainnut kirjotella. Mentiin tosiaan Chinon, Mauricion ja Hectorin synttäreille, ja saipahan taas huomata kuinka _pieni tää meijän kaupunki ihan oikeesti on! Ja kuinka helposti täällä levitellään juttuja, mitkä ei edes ole totta. Ilta meni ihan hyvin, ite en ottanu ku pari lasillista mutta koska vaihtarikaverit innostu niin lapsenpiikahommikshan se vähän meni... Morgane ekaa kertaa korkkareilla superhumalassa ei ollu mikään paras yhdistelmä... Hahha...  Mutta saipahan ansionsa mukaan, sunnuntaina mun äiti soitti meijän piirin chairmanille että Morganella menee vhän tää homma tääl Meksikossa överiks. Ihan oikein sille!
Niin siis, se juttu mistä mä vähän enemmän hämmennyin oli seuraava. Tiistaina juttelin mun meksikonsiskon kanssa, joka on nyt siis Belgiassa. Sit yhtäkkii se otti puheeks että "Niin Jonna, olitko sä siellä poikien synttäreillä perjantaina? Ja totesin että juu kyllähän mä siellä olin, minkä jälkeen se kerto että oli kuullu mun ja tän yhen synttärisankarin Mauricion villistä illasta. ÖÖÖÖ? Niin mikä villi ilta? Juteltiin ehkä yhteensä noin 5 minuuttia sinä iltana. Mutta ei auttanu enää siinä vaiheessa valittaa, jos mun Belgiassa oleva siskokin tietää, niin tietää koko kaupunki :DDDd Sellasia nää meksikon pikkukylät miljoonalla asukkaalla on...

Eiköhän siinä oo taas vähän kuulumisia itse kullekin :) Kirjottelen viikonloppuna jos on aikaa, viimestään mun 100 juhlapäivänä Meksikossa ;) Ciao!
ps. tässä nää kuvat noista mun ostoksista, mitkä lupasin viikon alussa :)