uusi perhe - nueva familia

Noniin! Nyt on siis vaihdettu onnellisesti (tai vähemmän onnellisesti) perhettä. Sunnuntaina pakkasin viimesetkin kamat laukkuihin, ja illalla sitten seittemän aikaan äiti lähti viemään mua tännepäin. Oli kyllä just niin vaikeeta, ellei vaikeempaakin sanoo moikka vanhalle kodille, omalle huoneelle, keittiölle, joulukuuselle, siskolle, isille ja äitille. Ja jopa taloudenhoitajalle, jonka hyvästelin jo lauantaipäivänä. Vaikka mä niitä varmasti tuunkin vielä näkemään, mutta jotenkin tuli sellanen semityhjä olo kun pakkas laukut ja katto lopuks sitä tyhjää huonetta, missä olin viimeset 5½ kuukautta viettäny :(

No, täällä mun uus perhe oli kuitenkin ovella jo mua odottamassa. Saavuin uuteen kotiin itkien (hyvä ensivaikutelma ennen kaikkea!) mutta eipä siinä mitään kummempia. Äiti esitteli uuteen kertaan kodín, vaikka olin mä täällä aiemmin jo pari kertaa käynny. Ihan oikein muistin, että kyllähän tää aikalainen linna on, ainakin mun mittakaavassa! Mä nukun mun siskon Denisen kaa samassa huoneessa, mutta se ei haittaa mua ollenkaan, koska alakerrassa mulla on oma,uusi, vessa ja suihku, vaatekaapit ja sellanen jännä huone mun tavaroille. Niin siis, toi sana uusi ihan kirjaimellisesti, sillä mun äiti kerto että se vessa ja kylppäri on vasta valmistunnu ja kukaan ei koskaan oo käyttäny niitä! No, ei sitä koskaan voi olla liikaa luksusta Jonnalle :---)
Muuten täällä on pikkuveljen huone (jossa majailee nyt myös toinen sisko), äitin ja isin huone, kaks olkkaria, opiskelutila, keittiö ja joka huoneessa siis omat kylppärit plus mun kylppäri. Kaikki tilat on tosi avarii ja isoja ja tykkään kyl tosi paljon tästä talosta! Niin, ja en tiiä näkyykö se niin selvästi naamasta, mutta kun mä astuin sisään niin äiti ensimmäisenä sano mulle että "niin älä sitten huolehdi, meillä on täällä viisi tietokonetta ja viisi televisiota, että jos sulla on tylsää niin voit niitä käyttää!! NIIN ja tietenkin jääkaapilla saat käydä ihan niin useasti kun haluat, huomenna käydään supermarketissa ja näytät kaiken mitä haluat että ostetaan" mmmm, i like!

Sitten vähän mun perheestäää, elikkä siis mulla on täällä äiti, isi, kaks sisko ja veli. Äiti ja isi on jo vähän vanhempia, ehkä jotain 45-55 vuotiaita arviolta. Äiti on tosi sellanen huolehtivainen ja yrittää tehä kaiken tosi hyvin ja ajoissa (mikä on todella harvinaista meksikossa!) Se on ollu kyllä ainakin tähän mennessä tosi auttavainen, eikä mul oo viel ainakaan ollu mitään ongelmia :) Ja oon oikeesti sopeutunu aika hyvin tänne, jos ajatellaan että oon ollu täällä vasta vajaan viikon. Ekassa perheessä tottumiseen meni yli kuukaus...(osittain tietty kielen ja kaiken sen alkushokin takia). Isä tuli vasta tänään kotiin työmatkalta Kolumbiasta (ties mikä huumevälittäkä seki on?) että siihen en oo vielä oikeen kerenny tutustumaan. Tai, kyllähän mä sitä silloin viime perjantaina näin, kun tää mun perhe tuli syömään mun vanhaan kotiin, mutta ei me hirveesti keretty jutella. Vaikuttaa kuitenkin tosi hyvältä tyypiltä kanssa :)
Mun vanhempi sisko,Denisse 18v, on tosi tosi tosi kiva tyyppi. Nukun sen kaa siis samassa huoneessa, ja sen kaa käydää kans La Lomassa ja se yleensä vie ja hakee mut koulusta. Sille on tosi helppo jutella, vaikka se ei niin paljoo puhukkaan kun mä. Ylensäkkään tässä perheessä kukaan ei oo oikeen suustaan samanlainen kun minä, mutta ei kai se mitään haittaa, onpahan täälläkin nyt joku joka pitää ruokapöytäkeskustelua yllä!!
Mun nuoremman siskon nimi on Michelle ja se on 15v. Se on Marianan (siis mun ekan siskon) tosi hyvä kaveri ja kyl mä sen kaa tuun tosi hyvin jo juttuun ja silleen, vaikkei hirveesti jutellakkaan... Mun veli on sitten kaikista nuorin, Carlitos 5v. Aluks me ei oikeen tultu juttuun, sillä ekana päivänä ekat kaks tuntia se huus kun hullu kun näki mun naaman :D Samaa jatku kaks seuraavaa päivää.. No, eilen päästiin kuitenkin jo vähän enemmän yhteisymmärrykseen ja nyt ollaan jo ihan kavereita :) Se on kyl ihan huipputyyppi, tulee varmaa ikävä kun taas pitää vaihtaa perhettä!

Eli siis täällä on kaikki tosi hyvin. Mun äiti ja kodinhoitaja kokkaa niiiin sairaan hyvää ruokaa ettei mitään rajaa. Niin, ja mun ekana päivänä äiti kysy että mikä on ruoka, jota eniten kaipaan Suomesta. No, vastasin että ehdottomasti perunamuusi. Eilen sitten koulun jälkeen istuin ruokapöytään, ja mikäs muukaan siinä nokan edessä odotti kun perunamuusiastia!!! Melkein kuus kuukautta ilman perunamuusia ja nyt sitä sitten vihdoin sai; ja uskokaa tai älkää, se jopa maistu ihan samalta kun Suomessa!
Niin ja tässä kodissa oon varma, että tuun laihtumaan. Tällä viikolla oon jo käynny kolmesti La Lomassa, ja huomenna lupasin vielä mennä äidin kanssa. Jos mä siis joka viikko käyn neljästi urheilemassa 1-2 tuntia, ja me vielä syödään semiterveellisesti tässä kodissa, niin katotaan minkä näkösenä mä vaihdankaan perhettä sitten huhtikuussa ;)

Eipä tässä kai ihmeempiä, nyt rupeen suunnittelemaan nukkumaanmenoa ja valmistautumaan tän viikon viimeseen koulupäivään :) Kirjottelen joku päivä tosta koulun uudelleenalkamisesta! Chaooo!