Nonniin, nyt päätin sitten vihdoin ottaa kiinni härkää sarvista ja kirjottaa päivityksen näistä kuuluisista Meksikon miehistä. Jokaisellahan on ennakkoluulonsa siitä, millasia karvakäsiä ja läskejä viiksivalluja täältä löytyy, mutta nyt voin kertoa ihan tälläsen todenmukasen kuvauksen siitä, millasia nää meksikolaiset on... Eiköhän tällä seittemän kuukauden kenttätutkimuksella ala jo tulla pikkuhiljaa ihan totuudenmukasia kuvauksia...
Ensinnäkin. Täällä näkyy jo heti noitten miesten (tai no enemmänkin poikien/nuorten mitä noi nyt on) tyylistä, että onko niillä rahaa vai ei. Ne, joilla ei oo hirveesti rahaa ja käy jotain pummikouluja, on myös ihan järkyttävä tyyli. Farkut on ku jostain katuroskiksesta ostetut ja tukka sen näkönen ettei olis koskaan harjaa tai mitään muutakaan nähny. Niin, vaikka onhan niitä mielenkiintosia tukkia noilla rikkaillakin, meinaan jos oot sattunut syntymään luonnonkiharaks, niin ei kai sille afropehkolle mitään voi tehä... Rikkailla on sitten yleensä ottaen parempi tyylitaju, mutta totta puhuen, välillä tulee ikävä suomalaista tyylitajua... :'( Tukkaan nää käyttää suurin osa aivan hirveesti geeliä, joka on ehkä ällöttävintä ikinä! No, omille kavereille oon sanonu että jos ne sitä geeliä pistää sitä vauhtia päähänsä niin mä en niiden kanssa julkisilla paikoilla liiku :---D Jotenkin vaan niiiiiin kuvottavaa!!!
No, sitten tosta luonteesta ja siitä, miten ne yleensä ottaen suhtautuu muhun. Eli siis täällähän me vaihtarit ollaan harvinaista herkkua, ja tosiaan, sen huomaa noitten käytöksestä. On täällä tietty ehkä 1% niitä, joitten asenne on normaali, mutta suurin osa haluu vaan päästä nauttimaan ulkomaalaisesta kulttuurista, eli hyväkskäytön tunne on aika suuri tällä hetkellä. Jos esimerkiks lähetään jonnekin klubille, ja joku paikallinen tulee tekemään tuttavuutta ym, ja mä oon siinä ihan vaan kaveripohjalta, niin ei niitä kauaa jaksa kiinnostaa juttelu. Jaaaaa-a. Ne haluu tasan tarkkaan päästä nauttimaan mun suomalaisista juuristani, ja sen jälkeen ei enää koskaan nähä mua!
On mulla kuitenkin näitten 7 kuukauden aikana jo tullu ihan hyviäki poikakavereita... Sellasia, joilla ei oo aina jotain taka-ajatuksia! Ja yleensä ottaen, vaikka meksikolaiset puhuu paljon just sellaseen ihan yli perverssiin sävyyn, niin ne on oikeesti ihan yliuskonnollisia ja täällä jos jossain merkkaa tosi paljon, jos ollaan poikaystäviä tai ei. Yleensä suhteet kestää useemman vuoden, esimerkiks meijän lukiossa on monia 15-16-vuotiaita joilla on poikaystävänsä jo monien vuosien takaa... Ja täällä jos esimerkiks meet tekemään jotain jonkun kanssa, joka ei oo sun poikaystävä, saat heti ihan sellasen mukavan maineen... JA vaikka et edes menis tekemään, mutta jos joku meksikolainen tyttö sattuu vihamaan sua ja keksii juttuja susta niin vaikket tekis mitään, saat ton maineen ihan ilmaseks :)
Joo, sitten niistä hemmetin pervoista rakennusmiehistä joita on joka kadunkulmassa!! Kadulla kävellessä en varmastikkaan oo kertaakaan saanu kävellä ilman niitten pervojen huuteluja. Koko ajan kaikki on viheltelemässä, autot tööttäilee ja pysähtyy ja kaikki miehet huutelee ja jää tuijottamaan perään... Aluks se oli oikeesti ihan imartelevaa, ei tollasta vaan joka päivä Suomessa oo, mutta nykyään se on lähinnä ihan yliärsyttävää ja tekee mieli vaan käyä niitten kaikkien kaulaan kiinni niitä viheltelyjä kuunellessa! Argh!!!! Niin, ja olishan se vielä ehkä jollain tapaa ok, mutta kun niitten työmiesten lisäks myös poliisit harrastaa tota! Meijän privadan ulkopuolella on yks poliisen sellanen tukikohta, ja joka päivä kun mä lähen ulos täältä, niin ne huutelee ja viheltelee ja vilkuttelee mulle.... Y Ä K !
No, tossa nyt tollanen pikanen katsaus näihin meksikon miehiin....
No hay comentarios.:
Publicar un comentario