LA RUTA MAYA, OSA 1

1.5 Käynnistyi sitten vihdoinkin se kauan puhuttu ja odotettu ruta maya! Olo oli tosi hassu pari päivää ennen reissuun lähtöä laukkua pakatessa, koska muistin vielä ihan kirkkaasti kun ennen joulua mietin tätä vielä niin kaukana odottavaa matkaa. Kamera, hammasharja ja muutamat sortsit laukussa startattiin tälle unohtumattomalle matkalle 7.00 aamulla, ensimmäisenä määränpäänä kaupunki nimeltä San Miguel de Allende.

Tästä voi tulla astetta pidemmännäkönen kirjotus, koska ajattelin laittaa yhen kuvan aina joka paikasta missä oltiin. Yritän laittaa jonkun sellasen kuvan mitä nyt en oo facebookiin kerenny vielä laittamaan!
Ekana päivänä käytiin siis tutustumassa San Miguelin pikkukaupunkiin. Oli yks näteimmistä kaupungeista missä mä oon käyny täällä Meksikossa! Kaikki rakennukset tosi vanhoja ja värikkäitä, tosi nätti kirkko mistä laitoin ton kuvan kanssa, ja paljon kaikkea kivaa ostettavaa! Siellä vietettiin ainoastaan pari tuntia, mikä toisaalta harmitti koska kaikki sanoo että San Miguelissa on aivan mahtava yöelämä... No, ehkä sen kerkee vielä lähteä tsekkaamaan! (toi kaupunki on muutaman tunnin ajomatkan päässä San Luisista!!!)
Illalla jatkettiin matkaa Queretaron kaupunkiin, jossa tehtiin myös pieni kierros ja vietettiin eka yö. Hottelit yleensä ottaen matkan aikana oli vähän niin-ja-näin, mutta kyllä niissä aina nukkua pysty ja aamiaisen sai, vaikka välillä vähän ykstoikkosemman :) Huonekavereiks mulle sattu ekaks yöks kolme saksalaista tyttöä, mutta sitten jo seuraavana yönä saatiin tehdä omat huonejärjestelyt ja loput yöt nukuin sitte Morganen, Brunan ja Renaten kaa.

Tokana päivänä me lähettiin mun rakkaan Annin kaupunkiin Pueblaan. Kierreltiin keskustassa kattelemassa erilaisia kirkkoja (koska Puebla on T Ä Y N N Ä niitä!!!) ja tutustuttiin nyt yleensäkin siihen kaupunkiin. Kolmannen päivän aamuna me kiivettiin Cholula-nimisessä paikassa olevalle kirkolle kattomaan koko kaupunkia, ja oli kyllä tosi kiva näkymä sieltä ylhäältä! Ainiin, ja tuolla Pueblassa maistoin kanssa heinäsirkkoja, mikä nyt jälkeenpäin kyllä kuulostaa niin ällöttävältä! Ei ne maistunu oikee miltää, sellaselt suolaselta mömmöltä. Jos en olis tienny et söin heinäsirkkoi, olisin voinu kyl tykätäki niist!
No, ennen kun me päästiin pois Pueblasta, tutustuttiin Pueblan parhaimmistoon. Kadulla pissalla oleva, noin 70-vuotias vanhus, housut kintuissa kävelevä ukkeli anto kyllä päivän naurut, vaikka toisaalta teki mieli itkeä. Kun vielä Renate sattu ottamaan siitä kuvan (vaikka sen mukaan se oli ihan puhdas vahinko, no creo!!) niin siitä saatiin kyllä naurut vielä moneks päiväks!

Seuraavat päivät vietettiin Oaxacassa pyramideihin ja Maya-kulttuuriin tutustuessa... Pyramidit ei oo ihan noita mun lempparijuttuja, mutta hyvässä seurassa niihinkin tutustuminen osottautu jopa ihan mielenkiintoseks! Käytiin myös kattomassa maailman suurinta puuta. Tai no jos oikein ymmärsin, niin se on maailman suurin puu :---D Ja puhutaan siis niinku ympärysmitasta. Siellä puuta tutkiessa me törmättiin myös toiseen distritoon, ja hetken niitä toisen distriton vaihtareita vainottuani mulle selvis että siellä oli myös yks suomalainen! Ihan innoissani kyselin tän suomalaisen nimeä, ja lopulta löysinkin viimesenä kävelevän Eveliinan! Olin ihan fiiliksissä, ja tän ilosen jälleennäkemisen jälkeen meni kyllä iltapäivä itkiessä, ilosta, hämmennyksestä ja surusta!
Tuolta Oaxacasta ostin kans mun tosi makeen ensimmäisen meksikotyylisen paidan! En kyllä varmasti tuu koskaan sitä päälleni laittamaan Suomessa, mutta se on oikeesti ihan nätti ja voihan sitä käyttää täällä ja tulee sitten Suomeen mukaan muistona :)

Matkan viidentenä päivänä saavuttiin paikkaan nimeltä Tehuantepec (meksikolaisilla kaupungeilla on ihmeen häröjä nimiä...) Ekaa kertaa meillä tuli bussimatkalla pienimuotosia ongelmia, kun bussin ikkuna lähti melkein tuulen mukana omille teilleen! Oltiin siis jossain sellasella alueella, missä kuulemma kahen eri meren tuulet puhaltaa niin voimakkaasti, että tuulta esim sinä päivänä oli 80km/h. Bussin ikkunasta kattelessa nähtiin siinä tien varressa kaatuneita busseja, ku kuulemma välillä se tuuli yltyy niin kovaks että bussitki menee kyljellee. Hienoa, vihdoinkin kun oltiin etelässä turvassa narkoilta ja ammuskeluilta, niin nyt piti pitää varansa ettei lähteny tuulen mukana!
No, tää pienoinen bussin ikkunan irtoaminen me hoidettiin just niin meksikolaiseen tapaan kun kuvitella saatto. Jeesusteippiä kaksinkäsin, ja matka jatku kohti Tehuantepecia! Siellä meitä odotti sellanen 20 km veneretki yhdessä tosi upeessa kanjonissa :) Näköalat oli jotain sellasta, mitä ei kyllä tuu Suomessa nähtyä varmasti! Venereissun jälkeen meitä odotti jälleen muutaman tunnin bussimatka, mikä vietettiinkin melkein kaikki nukkuen.

Kirjotan tästä reissusta 3 osassa, koska 15 päivästä kirjottaminen yhteen kirjotukseen tuntuu jotenkin vähän liialta! Besos!